Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

 

        PENAN SPECIAL 

________________________________________________________________________________________

 

                                           PIPAREITA JA OMENIA

 

Kylläpä joulumusiikki kaikui lujaa ulos tallin avonaisesta ovesta. Niin, joulu oli taas edessä, Pena ajatteli. Suuri juhla. Hän oli käynyt Linnavuoren metsässä valitsemassa tuuheaoksaisen suuren joulupuun tallin oven pieleen. Tytöt olivat kernaasti auttaneet häntä ja pojat olivat yhteisvoimin pystyttäneet sen maahan.

- Kyllä se näyttää upealta, Jenni tuumasi.

Ulkona oli vielä pimeää, ihan kuin jouluyönä.

Pihalla kaikui iloiset huudot, sillä taivaalta alkoi pudota suuria valkoisia lumihiutaleita.

- Sataa lunta! Kikka huomasi.

Päkä oli riemuissaan.

- Sitten voimme harrastaa hiihtoratsastusta.

- Joo, Hannu hihitti. - Ja Repe voi hinata Sirua uudelleen lasten kylpyammeessa.

Tytöt vetivät suutaan hymyyn. Kaikki muistivat päivän, jolloin kisattiin  vaunukellosta.

Hannu ja Kari laittoivat kuuseen kynttilät palamaan ja tytöt ihastelivat sitä.

- Tämä on kyllä hienoin kuusi miesmuistiin, Päkä kuulutti.

Muut olivat samaa mieltä.

Kaiken lisäksi Pena toi ullakolta kaivamansa ikivanhan tallilyhdyn, jonka hän asetti tallin ovenpieleen naulaan roikkumaan. Kyllä näytti upealta.

Tallin ovenpieltä kiersi sinne ripustettu tuuhea vihreä havuköynnös. Hörähtelevät ratsut nostivat päitään kuusentuoksun keskeltä. Tytöt olivat kiinnittäneet joulukortteja kelloja ja tonttuja hoitohevostensa oviin. he saivat antaa jokaiselle hevoselle talvisen punaposkisen omenenan. Vasta sitten siirryttiin toimistoon.

Huoneessa oli puolihämärää. Jenni oli tuonut uuden punaisen päiväpeiton hetekalle, jonne tytöt istahtivat. Toimiston nurkassa seisoi tekokuusi, oksilla kimmelsi nauhat ja niihin oli ripustettu palloja. Kikak oli ylpeä tyttöjen aikaansaannoksesta ja kun katsoi ikkunalaudalle näki rivin valkoisia laukakavia hevosia, lumisia kuusia ja puiden takana kurkkaavia tonttuja, joita kynttelikkö valaisi.

Toimiston pöydältä oli kerätty pois tavarat. Pintaa peitti vihreä liina, jossa oli kultaisia säikeitä. Sinne Jenna oli tuonut heitä varten joulutorttuja, pipareita ja karkkia. Kertamukirivistö odotti ottajiaan punaisina.

- Glögin aika!

Voi, miten höyryävän kuumaa glögi oli ja siitä levisi ihana tuoksu. Jenni kaasi jokaiselle juotavan ja nosti sitten korista piparit ja tortut.

- Maistellaanpas näitä...

- Voi, miten herkullista!Päkä sanoi.

- Pikantti maku...

- Antakaa lisää...

Kori tyhjeni herkuista, kun Jenni antoi jiokaiselle omenan ja muutaman karamellin.

Hannu taputti vatsaansa.

- Tämä on parasta Nummelassa. Syöminen.

Kikka hymyili.

- Kiitos Jenni. Kiitos Pena....

- Paras on vielä tulossa, Pena lupasi. - Nyt lähdetään jouluratsastukselle.

- Eläköön!

Siitä tulisi hauskaa.

 

_________________________________________________________________________________________

 

                                               PENA SUUTTUU

 

Tallista alkoi kantautua senpäivänen mekastus. Kikka arvasi heti, että se oli Penan tuohtunut ääni. Aivan oikein. Tallin pitäjä seisoi keskellä käytävää kasvot tulipunaisina ja huusi:

- Millainen sikolätti tämä talli on? Ja te olette hevostenhoitajia.Katsokaa ympärillenne! On kuin pyörremyrsky olisi kävellyt paikan päällä.

Kieltämättä viimeaikoina kukaan ei kerinnyt paikkoja siivoamaan. Rehuvaraston ovi oli auki ja sen  lattialla näkyi pudonneita kauranjyviä. Likaiset käytetyt pintelit lojuivat nurkassa, ja pesupaikalla olevasta shamppoopullosta valui yhä nestettä maahan. Ken sitä viimeksi lienee käyttänyt?

- Se johtuu siitä, että me ollaan oltu Repen voiton lumossa, Essi puolustautui.

- Kafka voitti ystävyyskisat Korkeamäessä, Kati jatkoi. - Ja täällä on ravannut yhtämittaa kaikenlaista mediaväkeä pyytämässä meiltä haastattelua.

Pena kääntyi kädet puuskassa pienikokoista poninhäntäistä Essiä kohti, eivätkä hänen silmänsä hymyilleet.

-Niinpä te unohditte hevoset.

Kikka ei ollut varma, oliko se toteamus, mutta selvää oli, että Pena oli aidosti vihainen heille. Halusiko Pena hevosiaan lehtien palstoille, kun ratsuja ei oltu suittu? Valjaita pesty ja käytäviä lakaistu?

- NYT TÄSTÄ TULEE LOPPU! Ratsastustunti on peruttu! Tuollaisilal ruokkoamattomilla hevosilla ei voi ratsastaa. Muffekin ansaitsisi pesun, kun rapa tippuu hevosen  vatsakarvoista.

- Mitä? Päkä kiljaisi. - Eikö me ratsasteta?

-Onko neidin kuulossa vikaa? Pena tiedusteli oudon ystävällisellä äänellä, mutta hänen silmänsä leimusivat. - Olette häpeäksi tallille.

-Me ei olla ehditty, Titta vakuutti. - Ihan totta.

- Ette niin. Mutta nyt siihen laiskuuteen tulee muutos. Siivoatte tallin katosta lattiaan.Ja minä tarkoitan sitä. Repe vie hevoset siksi aikaa tarhaan. Tallissa  pitää kiiltää kuin lasipalatsissa.

Tytöt hiljenivät ja Pena marssi kiukkuisena tiehensä. Talliin laskeutui odottava hiljaisuus, kunnes Repe aukaisi suunsa:

- Mitä odotatte? hän kysyi. - Hihat heilumaan! Hopi hopi...

Tytöt hiljenivät. Ei kai muu auttanut.

________________________________________________________________________________________

 

 

                        JA TAAS UUSI VUOSI, SANOI PENA.

 

Yö oli juuri niin tähtikirkas, kuin Titta oli kuvitellut sen olevan. Linnavuoren pihalle oli  saapunut porukkaa Uutta Vuotta vastaan ottamaan. Pihalta kantautui tyttöjen huutoa. Paikalle kannatti tulla, sillä Nummelassa tapahtui aina.

- Ihan kuten tapahtui viime vuonna, Titta muisteli.

Hän kahlasi lumikinoksen läpi ja näki puun takana toisiinsa painautuneet varjot.

- Kikka ja Repe!

Suutelivatko he? Titta olisi voinut vannoa, että juuri niin he tekivät.

- Täälläkö te olette? hän kysyi.

Kikka irrottautui pojan sylistä, jonne varmasti mieluusti olisi jäänyt.

- Titta...

Enempää Kikka ei ennättänyt sanoa, sillä maailma räjähti valomereksi. Huumaava pauke täytti ilman. Mitä ihmettä tapahtui? Ryske ja sihinä täyttivät ilman, ja savua leijui kaikkialla, ihan kuin taivaalle  olisi ammuttu Sputnik.

- Voi ei!

Hän horjahti ja olisi kaatunut, ellei Repe olisi saanut kiinni.

- HANNU!

Oliko hänen serkkunsa jälleen  tehnyt  omia rakettejaan? Ainakin Pena, Jenni ja Päkä juoksivat minkä jaloista pääsivät. Kukaan ei halunnut jäädä katastrofiin.

- Tämä on kauheaa!

Kikkaa suututti. Pitikö Hannun aina mokata?

- Ohhoh! Repe sanoi tytön korvan juuressa. - Katso Kikka tuota rakettia! Se oli Jytykanuuna!

Kikka näki hehkuvan ammuksen, joka räjähti taivaalle suurena ja kultaisena tähtisateena, johon syttyivät lisäksi sinisenä hohtavat tähdet.

Titta lysähti hankeen istumaan silkasta kunnioituksesta.

Rakettia seurasi iso Thunder King, legendaarinen ilmapommi, joka avasi näytöksen Äijätykille, joka  sai tallin ikkunaruudutkin helisemään.

- Mamma mia! Hannu on ylittänyt itsensä.

Repe näytti aidosti kiinnostuneelta Hannun edesottamuksesta. Mistä Hannu sai moiset raketit? Poika oli alaikäinen.Tallialue muuttui värivaloshowksi.

Titta pöllytti lunta. Hän vaistosi lähestyvän vaaran, kun raketit vinkuen alkoivat lennellä  joka ilman suuntaan.

- JUOSKAA!

Titta otti jalat alleen niin että lumi pöllysi. Hän ei halunnut jäädä tapettavaksi, kun  Hannun 14  Mega Pyro-rakettia alkoi räjähdellä minne sattui. Korvissa vinkui ja vihelsi siihen malliin, kuin Titta olisi joutunut sotatantereelle.

Kikka ja Repe sukelsivat tammen taa piiloon ja tyttö likistäytyi pojan syliä vasten. Tästä Hannu ei selviäisi moitteella. Pena suuttuisi toden teolla.

Siinä Kikka oli oikeassa. Raketit hiljenivät. Tuntui luonnottoman hiljaiselta. Ilmassa savu lepäsi harmaana mattona. Nurkan takaa näkyi Penan julmistunut pää.

Tallin edustalle tulleet pikkupojat eivät huomanneet häntä. Pojat olivat yhä rakettinäytöksestä hurmoksessa.  Jännitys kipristi vatsanalusta ja Kari hihitti hysteerisesti.

- Hannu...se...oli...erinomainen esitys! Hih hih hih... Oikea sotku!

Hannu ei itsekään käsittänyt, miten ostoslaatikossa oli kaikki se komeus? Isä sanoi käyvänsä itse ostamassa pojille kaupasta Kissan pieruja tai jotain vaatimattomampaa, mikä olisi turvallisempaa. Paketin pojat saisivat noutaa kaupasta itse.

- En vieläkään ymmärrä tätä, Hannu sanoi ihmeissään. - Isä tuskin osti näitä minulle.

Luultavasti paketti oli sekaantunut myymälässä? Yllätys oli melkoinen, kun laatikosta nousi Äijäjytky ja Jytykanuuna, sekä Mega Pyro-raketteja. Äijäjytky olikin aikamoinen pommi, sillä jysäys  pisti korvat lukkoon.

- Ehkä kauppa lahjoitti ne sinulle, kun olet vakiasiakas, Kari tuumasi.

Poikien keskustelu katkesi, sillä heidän takaansa tuli vihainen karjahdus:

- JA JÄLLEEN SAMAT HULIGAANIT PILAAVAT AATTOILLAN!

Pojat kääntyivät katsomaan taakseen, mutta eivät ennättäneet tehdä mitään, kun talliluuta osui kipeästi takalistoon.

- AIH!

Hannun kädet iskeytyivät takapuoleen kiinni. Toista huitaisua hän ei jäänyt odottamaan. Jalat toimivat vikkelämmin kuin pää ja kiidätti häntä ylös mäkeä.

Kari seurasi hänen kannoillaan, kun kiukkuinen luutaa heiluttava Pena tuli perässä ja uhkasi pehmittää poikien takalistot hellään kuntoon, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.

- Katso tuota!

Repe kurkkasi puun takaa.

- Kerrankin pojat saavat isän kädestä.

Kikkaa nauratti. He katsoivat toisiaan silmiin.

- Hyvää Uutta Vuotta Kikka!

- Samoin...

Kikka hymyili. Hän tarjosi huulensa pojan suudeltavaksi ja se oli ihanaa. Täydellinen loppu vuoden viimeiselle päivälle.

________________________________________________________________________________________

 

                                             ILMIÖMÄIS

 

Aurinko paistoi kirkkansiniseltä taivaalta, eikä ratsastuskentällä ollut varjoakaan. Silti Nummelan hevoset kulkivat kaviouraa pitkin. Tyttöjen kasvoilla näkyi hikipisaria. Kuiva hiekka pölisi hevosten jaloissa ja nosti ilmaan tomupilven.

- Voi, kun oltaisiin päästy leirille, Päivi Kiiski sanoi.

Hän yritti olla oikomatta kulmassa.

Marinka ei halunnut mennä kovempaa. Se huiskautti häntäänsä vihaisesti, kun Päkä käski sitä. Hänen edellä ratsasti Essi, jonka vaalea pitkä poninhäntä heilahteli selässä. Hevosten ympärillä pyöri kiukkuisia paarmoja, jotka hermostuttivat hevosia.

- Ja välimatkat! Pena huusi.

Tytöt yrittivät parhaansa.

- Miksei lähdetä Peurajärvelle meidän mökille? Titta ehdotti.

Tytöt olivat viime kesänä olleet siellä kun Penan hevoset olivat leirikeskuksen laitumilla. Silloin oli ollut juhannus.

Kikan kasvot kirkastuivat.

- Älä muuta sano. Lähdetään vaan.

- Hih hih, mutta emme tee juhannustaikoja, Kikka sanoi.

Tytöt tirskuivat.

- Kysytään lähtisivätkö pojat mukaan, Titta jatkoi.

- Ketkä pojat? Kikka huudahti.

Ei kai Titta tarkoittanut, että mökille tulisi Hannu ja Kari?

- En minä sitä tarkoittanut, Titta sanoi salaperäisellä äänellä.

Kikka katsoi ystäväänsä pitkään.

- Mitä sinä sitten tarkoitit?hän kysyi.

- Pyydetään mukaan Repe ja Rick.

Kikalta aukesi suu hämmästyksestä. Hän punastui kaulaansa myöden, eikä huomannut keskittyä ratsastukseen. Hevoset ajatuivat kaarteessa kaaokseen.

- Voi ei!

- Max! Kunnolla nyt.

- Hei, älkää tulko päälle!

Huudot leikkasivat ilmaa.

Penan silmät suurenivat näystä.

- MITÄ SIELLÄ TAPAHTUU? hän huusi ärtyisästi.

Kolme hevosta oli joutunut yhteen kasaan, eikä välimatkoista ollut tietoakaan.

- Essi! Käännä hevosesi voltille. Nyt heti!

Pena näki, miten Essi kääntyi. Ratsu otti muutaman askeleen ja sitten tapahtui jotain hämmästyttävää. Essi kirjaimellisesti kaatui selälleen ja putosi alas hevosen selästä.

- Voi ei!

Pena lähti juoksemaan. Ettei vaan tyttöön olisi sattunut. Näytti pahalta.

Marinka nousi takajaloilleen ja korskahti. Se teutaroi Päkän alla hermostuneesti  valkea häntä pystyssä.

- ESSI!

Joku poika ilmaantui paikalle täysin odottamatta ja kiirehti kaviouralle nostamaan Essiä pois hevosten jaloista, joten Penalle jäi tehtäväksi pyydystää valtoimenaan juokseva Muffe.

Kun Essi aukaisi silmänsä, hänen huuliltaan tuli yksi ainoa sana:

- VILLE...

Kuusisen Ville hymyili hevosen selästä tipahtaneelle Essille.

- Tervehdys Essi! En ehtinyt saada sinua ihan syliini asti, vaikka juoksin.

Tyttö näytti kalpeammalta. Häntä oli äsken alkanut huimata, päätä särki ja pahoinvoinnin tunne velloi sisällä. Sitten hän putosi.

- Olenko taivaassa? Essi sopersi.

Poika koitti tytön tulikuumaa otsaa.

- Sait auringonpistoksen ja putosit, hän sanoi.

Essin kasvot menivät vinoon. Hän oksensi.

Pena ilmestyi paikalle.

- Essi! Satutitko itsesi?

- Essillä on auringonpistos, Ville vastasi ja sieppasi tytön käsivarsilleen. - Minä vien hänet lepäämään.

Kaviouralla odottelevat tytöt katsoivat toisiinsa yllättyneenä.

- VILLE KUUSINEN ON TÄÄLLÄ!

Tytöt näyttivät yllättyneiltä ja Ira loi silmistään uteliata silmäyksiä poikaan, joka kantoi Essin nurmikolle huilaamaan. Kaikki oli hänen silmissään niin sankarillista.

Essinkin silmät pysyivät auki. Hän tuijotti poikaa kalpeana.

- Ota nyt ihan rauhallisesti, poika sanoi.

Sitten hän hymyili ja silitti Essin poskea.

- Tai ainahan sinä otat.

Kikka ja Titta vilkaisivat tietävästi hymyillen toisiinsa.Olikohan romantiikkaa ilmassa?

Pena sai Muffen kiinni ja komensi, että hevosten piti tienata leipänsä. Torikokous saisi päättyä.

- Ratsastakaa te vaan, Ville sanoi. - Minä hoidan Essin. Putoaminen oli niin ilmiömäistä.

Tytöt nauroivat.

- Pyörryin, Essi selitti muille, mutta se lisäsi naurua.

- Emme epäile sitä lainkaan, Kikka ilmoitti.

Hän maiskutti ratsulle iloisesti.

 

_________________________________________________________________________________________

                                                           TALLIN SEINÄ

 

 

Nummelan muut hevoset:

 

Alba, musta puoliveritamma

Sierra Nevada, rautias puoliveritamma, tähti, sukat

Santa Lucia, ruunikko puoliveritamma

Tsaari, musta valkoharjaruuna

Fire Queen, musta tamma

Linda Leis, harmaa orlovi

Akazia, mustanruunikko

Remu, punarautias risteytysponi

Chalimar, kimo puoliveriruuna

Royal Jungle Rocket, petrahallakko

Ardon Ylva, voikko, connemaratamma

Glengoe General, valkoinen connemararuuna

Major, rautias sh-ruuna

Napoleon,valkoinen islanninhevonen

Hiful, pinto

Liekki, liinakkotamma

Hohtopoika,sh

Primadonna

Blackey, musta ruuna, täykkäri

 

 

 

 

_________________________________________________________________________________________

                               KATALOGIMALLIT

 

Jotain yllättävää tapahtui. Kun ihmiset toipuivat tapahtuneesta ymmärrettiin, että Siru oli siinä kunnossa, ettei häntä voinut kuvata. Della oli rieponut tytöt siivottomaan kuntoon ja minkä vuoksi? Hannun jysäyttämän ilotulitusraketin. Se olikin oikea noitapilli! Pena olisi voinut vääntää pojalta niskat nurin. Tallin edusta oli kaameassa kunnossa, kun purut viimeinkin olivat laskeutuneet alas taivaalta.

Kikan takana Päkä päästi nauruntyrskähdyksen.

- Voi jee...

Toivuttuaan kohtauksesta kaikki saivat nähdä, miten  Siru saapui paikalle Dellaa taluttaen. Hänen hienot vaatteensa olivat ravan peitossa. Hiukset sotkussa ja kaikki kuorrutettuna purulla.

- Tästä ei tule mitään Marjaana sanoi. - Malli on vaihdettava!

Kuvaaja katsoi ympärilleen. Harjaantuneet silmät etsivät sijaista, kuvankaunista hevostyttöä.

- Sinä siinä, mies sanoi. - Tule tänne. kelpaat kuvaukseen.

Kikka näytti ylen hämmästyneeltä.

- Minäkö kuvaan? Ehei!

Enempää hän ei ehtinyt sanoa, sillä Marjaana kävi hihaan kiinni.

- Pian nyt tyttö hyvä. Meillä ei ole aikaa kuvata koko päivää.

Hämmentynyt Kikka juoksutettiin meikkaukseen, eikä hän ehtinyt kuin henkäistä, kun ihmiset  toivat hänet kuvauspaikalle, joka oli meikkauksen aikana siirretty laitumen reunalle.

- Mutta enhän minä osaa poserata, hän valitti.

-  Ei se mitään. Ei tässä kävelyjä tarvita. Nojaat vaan rakastuneesti poikaan.

Kikan silmät suurenivat.

- POIKAAN! hän kiljaisi.

Repen suupielet nykivät.

- Tule tänne kainaloon vaan.

Poika levitti kätensä. Muuta hän ei ehtinyt tehdä, sillä Kikka potkaisi sääreen kipakasti.

- AUTS!

- Leventele siinä, mokoma maajussi!

Riita muuttui käsirysyksi. Repe kaatui maahan ja kiskoi kultahiuksisen tytön mukanaan.

- Vai tahdot sinä tapella.

He unohtivat muut ympäriltään ja  kierivät purussa. Välillä Kikka sai selätettyä pojan, sitten puolestaan Repe, eivätkä he huomanneet, miten vaatteet kuraantuivat ja muuttuivat puruisiksi. Taistelussa oli kyse muustakin. Sen Kikka huomasi, kun he viimein lopettivat nahistelunsa ja tuijottivat toisiaan.

Suudelma, joka tapahtui, ikuistui valokuvaan. Kikka ja Repe yksinkertaisesti unohtivat ympärillä olevat ihmiset. Tytön kädet kiertyivät pojan kaulan ympärille, suu janosi suuta. Kiihkeästi, niin kuin ei koskaan kylläkseen olisi saanut.

Titta, joka seisosi tallin vierellä purskahti nauruun.

- Katsokaa tuota! Repe teki sen taas... Mä tiesin, etteivät ne voi unohtaa toisiaan.

Marjaana taputti käsiään.

- LOISTAVAA! KUVAUKSELLISTA! Tuo oli aitoa tunnetta.

Kikka katsoi hämmästyneenä ympärilleen, eikä tahtonut käsittää, mitä Marjaana tarkoitti.

- Nappisuoritus Kikka. Loistavaa. Kuvassa on aitoa tunnetta.

- Mitä tunnetta? Kikka ähkäisi.

Nyt hän ei ymmärtänyt enää mitään.

Kuvaaja näkyi olevan innoissaan.

- Tosi hyviä kuvia. Näytti ihan siltä, että eläydyit tapahtumaan aidosti, vaikkemme nyt tarkoittaneet, että menette noin pitkälle heh heh...

- Mitä, mitä...

Kikka ei ymmärtänyt. Otettiinko Repen ja hänen suudelma nauhalle, joka laitettaisiin jonkun kurjan sivuston sivuille. Ei ikinä!

- Tämä on sinun syytäsi tomppeli!

Kikka osoitti sanansa pojalle, joka nauroi sydämellisesti.

- Minunko? Repe virnisti ilkikurisesti. - Minusta olit sydämestäsi mukana tässä suudelmassa.

- Vai olin senkin lurjus!

Kikka ja Repe alkoivat jälleen nahistella.

Penan täytyi tulla rauhoittamaan tilanne.

- Menkää selvittämään välinne muualle.

Titta hymyili. Hän tiesi, että rakkaudesta hevonenkin potkaisi.

Kuvauspaikkaa siirrettiin, sillä mukaan täytyi saada muutakin kuin kuraisia nuoria, jotka repivät toistensa vaatteita tai syventyivät suutelemaan toisiaan.

- Tuokaa Mia Cara tänne! Hopi hopi... Ja katsokaa, että Siru saa päällensä puhtaita vaatteita. Häntä tarvitaan täällä.

- Juuri niin. Kuvaukset jatkuvat, Marjaana jatkoi.

Titta otti jalat alleen. Oli parasta häipyä paikalta, ennen kuin joku keksi pyytää hänet kuvauksiin.

 

________________________________________________________________________________________

 

                                       KUVAUKSIA NUMMELASSA

 

 

- PENA, PENA, NYT NE TULIVAT! FILMAUSAUTOT!

Huuto toi Penan tallin ovelle. Todellakin, pihalle huristi peräkanaa Great Fashionin kuvausauto.

- Saapa nähdä millainen hulina tästä tulee, Pena mutisi ja työnsi kädet syvälle housuntaskuihin.

Kaikki tytöt olivat paikalla ja katselivat uteliaasti, miten Marjaana Tiensuu-Carrera, toimitusjohtaja ja Siru halasivat toisiaan. Ilmassa oli selvästi nostalgiaa.

Tikapuilla roikkuvilla pojilla  Hannulla ja Karilla oli selvästi kujeita mielessään. Niinhän pojilla aina. Hannu vaikutti salaperäiseltä ja Kari epäili, että hyvin tässä jutussa ei kävisi.

Alkutohinoitten jälkeen paikalle tulleet miehet järjestivät kuvauspaikat tallin päätyyn, mistä näki pelloille, metsiin ja laitumille. Penan toimisto muuttui silmänräpäyksessä meikkisalongiksi, missä tuoksui hiuslakka ja parfyymi.

Hannu ja Kari kurkkivat oven raosta, miten Sirua ja Repeä maskeerattiin ja heidän hiuksiaan kohennettiin.

- Mä en voi uskoa tuota, Kari henkäisi. - Broidi suostui kuvaukseen.

- Näyttäkää nyt meillekin!

Päkän käsi tempaisi pojat kauemmaksi. Tyttö löi nenänsä kiinni ovenrakoon. Sitten hänen silmänsä suurenivat hämmästyksestä. Repe todella istui toimistossa. Oliko poika päästään pimahtanut vai todella rakastunut Siruun uudelleen?

- Onpa Siru nyt ollakseen, Päkä tuhahteli harmistuneella äänellä.

Hänkin olisi kernaasti ollut kuvauksen kohteena.

- Älä ole kade, Kikka sanoi. - Tuo on Sirun  suuri unelma.

- Vai unelma, Päkä puuskaisi. - Entä Repe sitten? Pojalla ei ole mitään kokemusta alasta.

- Ei niin, mutta ulkonäköä piisaa, Essi hihitti tuonnempana.

- Tämä täytyy nähdä, Kikka sanoi.

Uteliaana tytöt siirtyivät ulos kuvauspaikalle. Kyllä Korkeamäen tyttöjen  silmät levisivät, kun Anneli ja Tepa kuulisivat katalogikuvauksesta, Kikka ajatteli.

- Repe näyttää tosi hyvältä.

Vatsanpohjassa vihlaisi ja kun Kikka sulki silmänsä hän näki heidät uimassa kuutamoisessa vedessä. Miten kauan siitä oli? Hänen oli pakko jäädä katsomaan, mitä taphtuisi. Filmaukset olivat käynnissä.

Hannu ja Kari näkyivät häviävän purukatoksen taakse. Ehkä poikia ei kuvaukset kiinnostaneet. Päkä, joka elätti toiveita siitä, että hänet viimeinkin huomattaisiin suostui tuomaan kauniiksi suitun Dellan Sirulle.

Aurinko paistoi täydeltä terältään. Tulisi hyviä kuvia. Kikka seurasi tapahtumia läheisen puun alta, jossa istui.

Kamerat kävivät. Siru todella osasi poserata. Hänestä tulisi mahtavia kuvia. Viimein kuvaaja kehotti esiintyviä laittamaan päänsä yhteen.

- Hymyilkää toisillenne. Kemiaa peliin!

Silloin pamahti.

Tuntui siltä kuin koko taivas olisi räjähtänyt. Ilma täyttyi lentoon lähtevästä purusta, ja kummallisesta ujelluksesta niin, ettei Kikka tahtonut nähdä, miten paikalle tuotu hevonen otti jalat alleen. Se kiskaisi mukaansa  ohjista kiinni pitävän Sirun.

- APUA!

Tytön huuto kiiri läpi tallipihan.

Repe ei voinut kuin katsoa, miten Siru kaatui selälleen Dellan kiskaisemana. Mitä ihmettä tapahtui? Sitten  poni kiskoi tytön pihan poikki ja hävisi nurkan taa.

Kuvaajan suu loksahti auki.

- VAU! hän huusi.

Hän ei ollut koskaan nähnyt moista kiitoa. Ilassa satoi purua joka laskeutui kaikkialle valkoisena mattona. Purukasan uumenissa kaksi säikähtänyttä pikkupoikaa ottivat jalat alleen ihan turvallisuussyistä. Ja parasta olikin, sillä kunnian kukko ei laulaisi, kun Siru tilanteesta selvisi.

 

________________________________________________________________________________________

   JOULUA.... JOULUA....JOULUA....JOULUA....JOULUA

________________________________________________________________________________________

 

                                                     JOULUPOSSU

 

Linnavuoressa todella juoksenteli kirjava joulusika. Se oli väriltään mustanvalkoinen. Tytöt näkivät, kun possu röhki mennessään pitkin Linnavuoren tallin käytävää. Elukan sorkat kopisivat käytävällä ja hämmästyneet hevoset alkoivat tuijottaa sitä korvat höröllä.

- Mikä otus tuo on?

Kauppaneuvos Kiisken Päivi-tytär näytti uteliaalta.

- Onko se karannut naapurin navetasta?

Olisikin, Hannu ajatteli. Tässä mokomaa otusta sai jahdata tuntikausia, vaikka oli parempaakin tekemistä. Röhkivä pikkupossu vilkaisi taakseen ja kipitti rehuvaraston ovelle, jossa se haistoi suuhunpantavaa.

Katilta pääsi huvittunut kikatus.

- Tuohan on riippuvatsasika!hän huudahti. - Sellainen pöytään tuleva.

- Kuka tuollaista possua voi syödä? Siru ihmetteli.

Hän meni rapusuttamaan röhkivää possua ja ihmetteli, kenen sika oikein oli? Mistä possu oli karannut?

- Ei se mistään ole karannut, kuului Jennin ääni ovelta. - Pena sai sen joululahjaksi.

- JOULULAHJAKSI? tytöt kiljaisivat yhdestä suusta.

- Tämä on oikein kiva velikulta, Siru sanoi. - Ei sitä pataan panna. Laitetaan se mukaan joulusirkukseen...

- Joulusirkukseen! Jenni huudahti ihmeissään. - Tämä possu?

- Niin, eikö se ole oikein söpö? Siru sanoi.

Kikka hihitti.

- Osaa se ainakin juosta karkuun.

Titta irvisti:

- Minä en huoli sikaa mistään hinnasta. Ne ovat kamalia!

- Tämäkö? Siru virnisti. - Ei nyt sentään.

- Olen lukenut, että possut ovat jukuripäisiä ja tekevät, mitä haluavat, Titta  huudahti kauempaa.

- Lisäksi ne kiljuvat kamalasti, Päkä ilmoitti. - Ja röhkivät kuten siat.

Tytöt purskahtivat nauruun.

- Sika tämä possu onkin. Niin, näin nätti pikku pullero, Siru lepersi elukalle.

Päkä tuhahti.

- Nätti pallero. Totisesti! Ihmiset vielä luulevat sen karanneen joulupöydästä.

- Hih hih hii..., tytöt nauroivat. - Tästä tulee hauskaa.

Jenni puisteli päätään.

- En nyt oikein ymmärrä, miten te aiotte opettaa possun tempuille.

Pikkuinen possu röhkäisi ja kallisteli päätään. Sen sorkat kopisivat sementtilattialla.

- Tästä tulee hauskaa, Kikka sanoi.

- Varsinkin Murrelle! Ira kiljui.

Koirakoulun rehtori ei tainnut aavistaa mitä tuleman piti.

- Minulla on pahat epäilykset, Siru sanoi.

Hänen vatsaansa väänsi.

- Tästä tulee hauskaa! Titta hihitti. - Murre ei tiedä, miten ahne otus tämä possu on. Varmasti koirakeksit tulemaan olemaan herkkua.

- Tuupatkaa se johonkin karsinaan, Jenni käski. - Muuten saamme jahdata sitä pitkin pihaa.

Pojat tekivät työtä käskettyä.

- Sinne vaan nasu!

Possu livahti sisälle Dellan karsinasta ja heittäytyi makaamaan heiniin. Se näytti tyytyväiseltä.

Nähtäväksi jäi, miten se pärjäisi sirkuksessa.

 

Lue jessemurresta osa JOULUSIRKUS

 

 

_________________________________________________________________________________________

 

                                  VIKELLYKSEN MESTARIT

 

Essin vatsassa lenteli perhoset. He olivat harjoitelleet koko päivän vikellystä. Kikka, Pena  ja Repe esittivät hurjia temppuja Vapulla ja Maxilla. Taidokasta menoa, Essi ajatteli. Mutta miten hän uskalsi mennä istumaan Penan harteille? Apua! Hän varmaan putoaisi kyydistä, jos Max heittäisi takapäätään ylös.

- Kyllä sinä uskallat, Pena sanoi Essille. - Minä pidän kiinni. Et sinä putoa. Max on ihan luotettava.

Kikka ja Repe siirtyivät harjoituksen jälkeen sivuun seuraamaan, miten Penan ja Essin harjoitus sujui. Ira piteli kiinni hevosen juoksutusnarusta ja norjanvuonohevonen ravasi ympyrällä pystyharja hulmuten.

Penan ääni kaikui hallissa.

- Ala tulla Essi! Otan sinusta kiinni.

Essi näki, miten hevonen ja Pena lähestyivät, sitten he olivat kohdalla ja Pena tarttui tytön käsivarteen ja hetkessä Essi istui hevosen selällä.

- Hyvä, hyvä, Ira huusi.

Essi oli notkea ja taitava. Hevonen laukkasi musiikin tahdissa ja Essin kasvoille nousi hymy. Oli ihanaa laukata ympyrällä.

- Ja nyt ylös, Pena sanoi.

Kaikki pidättivät hengitystä, kun Pena nousi seisomaan Maxin selkään ja nosti Essin korkealle yläpuolelleen. Se  oli niin ihanaa ja taidokasta. 

- Tuo uppoaa ihmisiin kuin häkä, Repe sanoi innoissaan.

- Mä en tiennyt Essin olevan noin hyvä, Kikka sanoi. - Katso sitä!

Tyttö oli todella notkea. Mitä enemmän hän harjoitteli, sitä taitavammalta hän näytti.

Hetki vei nuoret selvästi mennessään.

Repe halasi Kikkaa.

- Sano minun sanoneeni, että tästä tulee paras joulusirkus miesmuistiin!

He katsoivat harjoitusta, missä vikeltäjät hyppivät vauhdikkaasti juoksevan hevosen selkään ja tekivät uhmaavia putoamisliikkeitä, jotka saivat haukkomaan henkeä ihastuksesta ja jännityksestä. Varmasti muutkin tulisivat hurmioitumaan näystä. Siitä Kikka oli varma.

 

(Siirry jessemurreen ja lue kappale: TRAPETSITAITEILIJAT.)

 

 

 

_________________________________________________________________________________________

 

                             LEIJONANKESYTTÄJÄ

 

Pojat olivat valinneet Noidutun huoneen kätköistä pouvun, johon oli kiinnitetty suuret leijonanharjakset. Kari puki sen  päähänsä ja näytti äkisti  aidolta leijonalta torahampaineen.

Hannu hihkaisi innosta:

- Sä näytät tosi ihgulta!

- Tämä tekee vaikutuksen, Kari virnisti. - Katit lentävät selälleen, kun mä esiinnyn joulusirkuksessa juuri tässä puvussa. Jokainen tulee pelkäämään eläinten kuningasta.

Hannu veti päällensä koristeelliset liivit.

- Ja musta tulee leijonankesyttäjä!

- Ooh... Meinaatko ottaa ruoskankin käteesi?

- Ilman muuta. Läiskytän tätä näin.

Hannu sivalsi lattiaa ja Kari hyppäsi varmuuden vuoksi kauemmas.

- Älä vaan satuta minua.

Kari nosti käpälät ilmaan ja käveli huoneen poikki arvokkain askelin. Hänen perässään tuli pitkä häntä, joka teki ilmaan kaarroksia.

- Harjoitellaan! Hannu hihkaisi. - Kun nostan ruoskan ilmaan, sinä nouset takajaloillesi.

- AARG...

Leijona sohaisi suurella käpälällä kohti Hannua ja murisi uhkaavasti, mutta peloton poika ei väistynyt sen edestä. Kultaharjainen leijona nousi takajaloilleen.

- Jes, jes, jes! Hannu hihkui. - Yleisö saa nähdä jotain hurjaa. Rohkea leijonankesyttäjä laittaa itsensä vaaraan ja asettaa päänsä leijonan kitaan näin. Haukkaa nyt mun päästä!

- Joo joo...

Valkoiset torahampaat vilahtivat Hannun silmissä.

- APUA!

Leijonan suu loksahti kiinni ja Hannun kurkku jäi torahampaiden väliin puristukseen.

- Eih! En saa henkeä. Lopeta!

Oliko jokin mennyt pieleen? Kari joutui kiskomaan pääkappaleen irti.

- Se on juuttunut kurkkuusi, hän kiljaisi pelästyneellä äänellä.

Oli hänellä siinäkin eläintenkesyttäjä.

Hannun sääret sätkivät ilmassa. Oliko esityksessä jokin mennyt vinoon?

- Ota se irti minusta..., Hannu kiljui niin että talo raikui. - HETI!

Kari väänsi käsiään.

- Mitä minä voin tehdä? Kutsunko palolaitoksen? Jos vedän, pääsi tulee mukana.

- EIH! Kisko hampaat pois.

Kari yritti, mutta Hannu kiljui entistä kovemmin.

- Älä vedä. Sattuu.

Karia alkoi naurattaa. Olipa hullunkurista. Hannu oli enemmän kuin pinteessä.

- Kuolet pää leijonan kidassa, Kari sanoi. - Mutta mä haen apua. odota.

Kari hävisi ovesta ja palasi hetken kuluttua sorkkaraudan kanssa.

Hannulta pääsi tuskainen huuto.

- Älä...

Oliko Kari menettänyt järkensä? Hannu oli tosi liemessä ja voisi kuolla leijonankitaan kun elukan hampaat pureutuisivat nahan alle.

- Pakko tässä jotain on yrittää...

Kari työnsi raudan varovaisesti leijonan hampaan reunaan ja sai Hannun kiemurtelemaan kauhusta.

- Ei ei..., tämä vaikeroi. - Murhaat minut!

Karilta pääsi nauru.

- En todellakaan.

- MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

Pena seisoi yllättäen ovella ja tuijotti poikia silmät kysyvinä. Poikien mekastus oli tuonut hänet paikalle.

Kari osoitti sormellaan Hannua.

- Vahinko...

- TAAS? Sorkkaraudallako sinä häntä pelastat?

- Hannu vaikerisi:

- Apua...

Pena tuli vapauttamaan Hannua pinteestä. Hän saikin käyttää kaikki voimansa, jotta hampaat irtosivat pojan kurkusta.

- Viimeinkin.

Hannun oli koitettava varmuuden vuoksi, että kurkku oli tallella.

Pena pyyhki hikeä otsaltaan. Hän vilkaisi tirskuvaan Kariin.

- Likeltä piti. On siinä meillä leijonankesyttäjä. Hih hih...

 

       Jatkoa voi lukea jessemurren Joulusirkuksesta kappale KOIRATANSSI

 

Jatkuu

 

 

_________________________________________________________________________________________

 

                                                   UUNO ESIINTYY

 

- Uuno tahtoo keksin!

Valkoinen iso kakadupapukaija räpsytti silmiään ja kallisteli päätään kohti poikia, jotka touhusivat häkin luona.

Kari tuijotti tyhjentynyttä piparipurkkia. Uuno oli syönyt melkein purkillisen parempiin nokkiinsa.

- UUNO! Katso tänne!

Hannun ääni oli käskevä.

- Että se on tylsällä päällä. Ei anneta sille enää keksiä, jos se ei puhu.

Kyllästynyt Hannu heittäytyi sohvan reunalle istumaan. Hän katsoi, miten kakadu pöyhisteli sulkiaan ja suki itseään.

- KRRÄH...! Krääh...! PUUPÄÄ...

- MITÄ? Sanoiko se puupää? Minulle?

Poika mulkaisi lintua pahasti.

Karia nauratti. Hän siirsi Uunon pois häkistä ikkunan edessä olevalle orrelle istumaan.

- Moi Uuno! Moi! Mitä sä teet? Miten Uuno sanoo terve?

Lintu nyökki ja alkoi viheltää. Pojat tuijottivat sitä.

- Hyvä poika!

- Uuno laulaa... Popsi popsi porkkanaa...Porkkanaa saa...

Hannu hyppäsi seisomaan silmät sädehtien.

- Nyt se puhuu!

- Sano jotain kivaa.

- KRÄÄK KRÄÄK...

- Uuno. Sä pääset puhumaan joulusirkukseen.

Kakadu löi siivillään. Oliko se innoissaan uutisesta?

- Hei! Miten täällä menee? Kikan ääni kuului ovelta, missä hän seisoi Repen kanssa. - Oletteko te saaneet mitään aikaseksi? Puhuuko se Uuno?

Uuno vislasi. Sitten se tuijotti tulijoita uteliaasti.

- ANNA PUSU!

- Hihhih hii...Kuulitteko? Uuno puhui teille, Hannu selitti nauraen hyvää pilaa.

Kikka ja Repe katsoivat toisiaan ja Kikka punastui kaulaansa myöden. Kauheaa, miten noloa! Olivatko pojat opettaneet linnulle sopimattomia?

- Tulkaa nyt vaan peremmälle seurustelemaan, Hannu hihitti tyytyväisenä ja viittoili ystävilleen.

Repe näytti uteliaalta ja tuli linnun luo, joka tarkasteli tulijaa pyöreillä tummilla silmillään.

- Ehkä se ei sano mitään! Kikka ilahtui ja tuli pojan vierelle.

Uuno kurkotti nuoria kohti. Se pöyhisteli ja kiekaisi sitten:

- ANNA PUSU! PUSU....!

Kari ulvahti.

- Kuulitteko, mitä se sanoi? Hih hih hii...

Hannu tuli tirkistämään tipua lähempää.

- Terävä pää tällä Uunolla, hän sanoi ja vilkaisi Kikkaan ja Repeen. - Mitä te siinä odotatte? PUSSATKAA NYT!

Kikka punastui.

- Meillekö se tuon sanoi?

- Teille juuri. Ei täällä muita tyttöjä ole, Hannu vakuutti. - Voi, kun se sanoisi tuon Murrellekin. Kari! Lykkää sille keksi. Heti! Se viimeinen.

 

Jos haluat  lukea jatkoa Joulusirkukseen, mene Jessemurreen ja lue kappale ELSA RATSASTAA.

 

___________________________________________________________________________________________

                                    Aloita lukemalla Jessemurren Joulusirkus!

                         JOULUSIRKUS                  

 

                               SUUNNITTELUA LINNAVUORESSA

 

Jenni seisoi Linnavuoren salissa. Hänen kädessään oli Murren koirakoululta saapunut tärkeä kirje.

- Minulla on uutisia kaikille!

Päkä heittäytyi istumaan nojatuoliin ja risti jalkansa. Hän näytti uteliaalta. Mistä uutisesta mahtoi olla kyse?

- Anna mä arvaan. Kirje on Murrelta.

- Niin on.

- Ei kai se pöhkö koira halua meitä koirankoppia maalaamaan?

- Anna tulla Jenni!

Ikkunan luota kantautui kakadupapukaija Uunon liverrys. Se tepasteli orrellaan ja kallisteli päätään, valkoisen töyhdön tehdessä syviä kumarruksia.

- Kirje, kirje...

- UUNO! Nyt hiljaa! Emme kuule, mitä Jenni sanoo.

- Murre aikoo järjestää joulusirkuksen. Meitä kaikkia pyydetään mukaan.

- OOH, Essi huokasi haltioissaan.- Kuulitko Päkä?

Kauppaneuvos Kiisken tytär näytti yllättyneeltä. Olivatko muutkin huomanneet hänen piilevät sirkuskykynsä? Päkä oli esiintynyt Ketomaan sirkuksessa ja tehnyt Hifulilla surmanhypyn.

- Oikeinko joulusirkus!

Hannun kasvot kirkastuivat.

- Minusta tulee leijonankesyttäjä!

- Ja musta leijona, Kari vakuutti ja esitti muille kynsiä ja hampaita.

Pojat nauroivat yhteiselle esiintymiselle.

- Murre on lupautunut tirehtööriksi, Jenni sanoi. - Hän kysyy, voimmeko tulla hevosten kanssa paikalle esittämään taitojamme?

- Tietysti me voimme! tytöt huusivat yhdestä suusta.

- Kikka ja Repe. Te voitte esittää vikellystä, Jenni sanoi.

Hannu tirskahti.

- Kunnes putoatte.

- Siitä tulee ihanaa! Essi tiesi. - Jenni! Sä voit esittää Ladyllä kouluratsastusta. Ja tehdään puffetti, jossa myydään Nummela ja Jesse-kirjoja.

- Älkää unohtako makkaroita, Kari huusi.

- Tästä tulee huippuhyvä juttu! Jenni vakuutti.

- Mua jännittää, Essi sanoi. - Mistä me saadaan esiintymisvaatteet? Ei mulla ole varaa ostaa sellaisia.

Kaikki kääntyivät katsomaan häntä.

- Lainataan varusteet Noidutusta huoneesta, Hannu keksi. - Siellä rekvisiittaa  on vaikka muille jakaa.

- Otetaan päällemme jotain karmaisevaa, Kari virnisti.

- Mä rupean taikuriksi, Hannu sanoi tietäväisellä äänellä. - Ja nostan kaneja hatusta. Eri jännää!

- Kaneja? Ei meillä ole kaneja. Vain tuo suupaltti papukaija!

- Uunoa ei kyllä nosteta hatusta! Jenni huudahti.

- Kenet me sitten nostamme? Hannu kysyi.

Jotain uskaliasta ja jännittävää se täytyi olla.

Äkkiä Kari nosti sormeaan ja osoitti toimiston ovelle. Kaikki kääntyivät katsomaan mitä siellä oli.

Hannu ponnahti seisomaan.

- KISSA!

Ovella seisoi Nummelan Melli-kissa, joka hankasi päätään oven pieleen.

- Loistavaa Kari! Taikakissa on Melli. Kisu kisu. Tule tänne Hannun syliin.

Poika pyydysti kissan kainaloonsa ja kuunteli Mellin tyytyväistä kehräystä.

- Melli on aina yhteistyökyinen kissa, Hannu kehui ja sai lipaisut punaisesta kilestä poskelleen.

- Tarvitaan sirkukseen muitakin eläimiä, Kikka sanoi. - Onko ehdotuksia?

Jenni virnisti.

- Pena sai naapurilta joululahjaksi minipossun.

- MINIPOSSUN? tytöt huudahtivat yhteen ääneen.

- Naapuri tarkoitti sen joulukinkuksi, mutta ei sitä sinne laiteta.

- Ei tietenkään! Essi huusi.- Se olisi murha.

- Me voitaisiiin ottaa Adalmina näytökseen! Hannu kiljaisi. - Käärme tekisi vaikutuksen katsojiin.

- Käärmeen! Essi parkaisi. - Mä en suostu sitä kauheutta menemään lähellekään.

- Enkä minä, Ira jatkoi.

- Sulanderin Hannele ei pelkää mitään, Hannu tiesi. - Pyydetään sitä esiintymään sen kanssa.

- Joo.

Jenni kirjoitti ideoita paperille. Hän näytti tyytyväiseltä.  Joulusirkuksesta tulisi henkeäsalpaava näytös.

 

Mene Jessemurren Joulusirkukseen ja lue kappale: Käärmeenlumooja

 

__________________________________________________________________________________________

 

                                                  ONGELMIA

 

- Pena, Pena..., Jennin ääni kaikui huoneessa.

- Täällä minä olen.

Pena ilmestyi paikalle stetsonhattu päässään ja katsoi kysyvästi sisartaan.

- Työmiehet kysyvät, voiko Linnavuoren metsän läpi oikaista kuormurien kanssa kaatopaikalle? Se lyhentäisi ajomatkaa ja nopeuttaisi työtä.

- Todella.  Ajomatka  pienenisi, mutta se tie on pahamainen. Sitä ei ole käytetty vuosiin. Emme edes tiedä, missä kunnossa tie on.

- Lähetetään Kikka katsomaan. Hevosella matkan tekee nopeasti.

Kikkaa ei vain näkynyt tallilla, ei sen puoleen Repeäkään.

- No, saadaanpa tietää ainakin tien kunto, kestääkö se tuollaista suurta kuorma-autoa.

Jenni katsoi ulos ikkunasta, jostain kumman syystä, hänellä oli outo tunne, että tapahtuisi jotain. Mitä Linnavuoren pahamaineinen metsä piti sisällään, se varmasti selviäisi aikanaan.

__________________________________________________________________________________________

 

 

                                       VAROITUKSIA

 

Pena ilmestyi tallille lippalakki päässä. Hänen farmarihousunsa olivat likaiset noesta.

- Täälläpä näyttää siistiltä, hän sanoi.

Titta ja Ira olivat tehneet hyvää jälkeä tallissa.

- Ilmeisesti ansaitsette ratsastustunnin, samoin Kati ja Siru, jotka ovat siivonneet metsästysmajan.

- Saadaanko  ottaa Muffe ja Max?

- Ottakaa vaan, Pena lupasi. - Mutta älkää tuoko hevosia lähelle työmiehiä. Kirjailijataloa aletaan rakentamaan heti, kun saamme vanhat hiiltyneet puut roska-autojen lavoille.

Titta taputti käsiään.

- Ihanaa! Kuulitko Ira? Me päästään maastoon.

- Loistavaa! Ei tarvitse ottaa Kashmiria.

Pena lähti paikalta. Pihalta kantautui jälleen kuorma-autojen lähestyvää ääntä.

Innoissaan tytöt lakaisivat käytävän. Kyllä Kati ja Siru ilahtuisivat, kun kuulisivat palkasta. Mikään ei voita ratsastusta maastossa. Ei mikään!

 

_____________________________________________________________________________________________
_____________________________________________________________________________________________

 

                                             HEVOSENHOITAJILLE!

 

Ratsastustunnit on peruttu tulipalon takia. Vapaaehtoisia tarvitaan Merjan avuksi, jotta saamme väliaikaisen asunnon kunnostetuksi. Ilmoittautukaa Jennille. Repe on luvannut hoitaa tallipuolen ja siellä tarvitaan myös lannanluojia.

                                                            PENA

 

 

________________________________________________________________________________________

     TULIPALO!          TULIPALO!          TULIPALO!  _____________________________________________                

                            NYT SE TAPAHTUU...

 

 

 

                                           TAIVAS LYÖ TULTA 

 

Hirveä jyrähdys helisytti Linnavuoren ikkunoita. Huoneet olivat täynnä salaman valoa ja valot sammuivat. Yhtäkkiä vanha kartano vaikutti aaveiden tyyssijalta vuotavine kattoineen ja narahtelivine portaikkoineen. Penan ennustama myrsky tuli täysin yllättäen. Vihainen tuuli painoi puut kumaraan ja pieksi kovakätisesti pensaita. Jenni vilkaisi veljeensä.

- Tämä ei tiedä hyvää!

Painostava sää enteili ukkosmyrskyä ja nyt se iski täydellä raivolla kartanoon. Huoneet olivat valomerenä. Maa tärisi, eikä salamien välillä erottanut minkäänlaista taukoa. Kaikki oli kuin sotatannerta.

- Hirveän pelottavaa! Jenni sanoi.

Hänellä oli tunne, että tapahtuisi jotain. Raju tuuli piiskasi maata ja pimeältä taivaalta syöksyi alas vesikuuro, jota räystäät eivät hallinneet. Piha täyttyi vesilammikoista ja taivas pimeni entisestään.

- Kuin maailmanlopun edellä...

Sitten jysähti.

Jenni hyppäsi ylös tuolilta sydän rinnassa hakaten.

- Löi johonkin.

Kohisevan sateen ja ukkosen jylinän läpi erottui merkillinen ääni.

Pena katsoi ikkunasta.

- KIRJAILIJATALO PALAA!

Penan huuto kaikui kartanon käytävällä.

- Voi kauhistus! Jenni parkaisi.

Mitä he voivat tehdä? Pena soitti hätäkeskukseen.

- Mikä onni, ettei Merja ollut kotona vaan matkoilla. Koko rakennus roihusi hirmuisella voimalla. Rakennusta ei pelastaisi mikään.

He menivät ulos katsomaan ja seisoivat tiellä avuttomina, kun paloautot tulivat. Siinä se meni. Kaunis Kirjailijatalo. Jennin oli käännyttävä pois.

- Se on mennyttä. Kaikki! Pitää soittaa Merjalle.

Ukkonen jyrisi jälleen, mutta kauempana.