Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

     Kuvahaun tulos haulle phoebe forrester kuvat                   Kuvahaun tulos haulle BECKHAMIN POJAT

 

                     HOITAJASIVUT

__________________________________________________________________________________

 

TITTA: Mitä Nummelassa oikein tapahtuu? Oletteko huomanneet, että Sirukin on kadonnut?

ESSI: Onko se lopettanut ratsastuksen?

TITTA: En minä tiedä.

ESSI: Meidän täytyy ottaa asiasta selvää.

TITTA: Olet oikeassa. Soitetaan sille. Heti!

..............................................................................................................................................................

SIRU: Moi Kikka!

KIKKA: Hei!

SIRU: Sinua on kovasti kaivattu tallilla.

KIKKA: Jaa...

SIRU: Repe lähti ratsastamaan Kafkalla. Mikä sitäkin vaivaa? Onkohan se sairas?

KIKKA: Ketä kiinnostaa?

SIRU: Oho! Onko ryppyjä rakkaudessa? Älä nyt suutu! Kikka hei, odota...

................................................................................................................................................................

REPE: Onko kukaan nähnyt Kikkaa? Se ei ole käynyt ratsastamassa moneen päivään.

TITTA: Ihmetyttääkö sinua luuseri?

REPE: Oletpa sinä myrkkyä täynnä.

PÄKÄ: Mitä kylvää, sitä niittää!

REPE: Että mitä? Selittäisikö joku minulle? HEI! Minne te kaikki menette? Tulkaa takaisin!

 

                                                         

 

...............................................................................................................................................................

 

TITTA: Tätä asiaa ei voi kertoa Kikalle.

ESSI: Onpa Titta salaperäinen. Mistä se puhuu?

IRA:    Eilen illalla tapahtui jotakin huolestuttavaa kaupungilla.

ESSI: Voi, ei!

TITTA: Näin omin silmin, miten kanavalle ilmestyi Terttu Saari. Kyllä te hänet tunnette!

ESSI: Joo, tunnetaan me.

IRA:  Eikö Tepa ole aina ollut kiinnostunut Repe Jussilasta? Vai oliko se toisinpäin?

TITTA: Oikein suututtaa pojan kaksinaamaisuus. Miten Repe kehtaa tehdä Kikalle näin?

ESSI: Mitä se teki?

IRA:   Kerro pian.

TITTA: Ne kävelivät istumaan kanavan penkille.

ESSI:  Älä nyt näytä noin vihaiselta.

TITTA: Olen minä vihainen. Ne suutelivat... Äklöä! Olen varma, että Repe ei seurustele enää Kikan kanssa.

IRA:  Hyvänen aika!

ESSI: Eikö?

TITTA: Hiljaa! Olin kuulevinani rapinaa ovelta. Essi! Kurkkaa onko siellä ketään...

 

                                                        Pari, Suudelma, Sunset, Rakkaus  

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIKKA: Meidän maine on mennyt. Kamalaa!

KARI: Ainakin lehti on täynnä kuvia Korkeamäen kisoista, niistä, mihin Päkä Dellalla osallistui.

KIKKA: En muista nähneeni Päkää koskaan niin kalvakkana, kuin silloin, kun sitä kannettiin pois kentältä...

KARI: Se oli tragedia.

KIKKA: Niin oli.

KARI: Siispä mikään ei muutu Nummelassa.

KIKKA: Mitä tarkoitat?

KARI: Jennin ja Maran riita jatkuu.

KIKKA: Koska Päkä hyperventiloi.

KARI: Älä muistuta. Se piti paperipussia nenänsä edessä ja näytti sairaammalta kuin koskaan.

KIKKA: Ja kaikki ratsastuksen takia.

 

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

 

                                                    Tyttö, Nuori, Kaunis, Malli, Skeittaus

                                                                          ESSI

 

 

PÄKÄ: Tämä on raivostuttavaa!  Ihan totta!

REPE: Lannan luontiko?

PÄKÄ: Loisin lantaa paljon mieluummin, kuin ratsastaisin Dellalla Korkeavuoren kisoissa.

KARI: Häh?

ESSI: Oletko lähdössä kilpailemaan?

PÄKÄ: Mara pakottaa...

ESSI: Mutta eikö se ole hyvä asia?

KARI: Pääset loistamaan.

PÄKÄ: Olenko pyytänyt sitä? Mitä?

ESSI: Kyllä minä ratsastaisin, jos joku sitä minulle ehdottaisi.

KARI: Niin varmasti ratsastaisit.

PÄKÄ: Della on aivan liian pieni ratsu minulle. Kääpiökokoa.

KARI: Mutta hyvin sinä pärjäsit, jos sinulle kilpapaikkaa tarjotaan.

PÄKÄ: Yök!

KARI: Hih hih... Katsokaa Päkän naamaa?

ESSI: Voit yllättää jokaisen taidoillasi.

KARI: Juu, jos sitä taitoa on... Apua! Älä huido  sillä lehdellä.

PÄKÄ: Ei sanaakaan enää. KUULITTEKO?

REPE: Nyt se suuttui ja lähti.

...................................................................................................................................................................................

HANNU: Lääh...puuh...että olen juossut kovaa. Hiki oikein valuu otsaltani alas.

TITTA: Mikä niin kiirettä pitää Hannu?

HANNU: Minä näin omin silmin, miten Jenni mätkäisi Maraa päin näköä. Tällä tavalla!

TITTA:  Älä huido!

REPE: Sait kiinnostukseni heräämään. Mitä nyt on tapahtunut?

HANNU: Heh heh! Draamakuningatar Päkä sai aikaiseksi sodan...Tiesittekö, että Mauri Kavén piti yksityistunnin maneesissa kauppaneuvoksen hienohelmalle? Ja miten siinä kävi?

TITTA: Kerro meille.

HANNU: Päkä tietysti liehitteli ensirakkauttaan...

TITTA: Ensirakkauttaan?

HANNU: Niin. Mitä ihmeellistä siinä on? Kaikki tietävät, miten se on yrittänyt vampata Maraa iät kaiket.

TITTA: Niin mutta siitä on aikaa...

HANNU: Tunnetko laulun? Vanha rakkaus ei ruostu...Hih hih.. Hyvin on voimissaan tunteet. Fifi hiukan avitti, joten Päkä putosi suoraan Maran syliin ja sitten ne kaatuivat mukkelis makkelis tantereeseen.

REPE: Niinkö? Tulin oikein uteliaaksi...

TITTA: Niin minäkin.

HANNU: Näky teki Jennin sairaaksi. En yhtään ihmettele.

REPE: Mitä Jenni sanoi?

HANNU: En oikein muista. Ei se ainakaan tykännyt, vaan lähti ovesta ulos kuin raketti.

REPE: Se tietää riitaa...

TITTA: Pelkään pahoin.

HANNU: On se Päkä uskomaton tyyppi!

TITTA: Ainakin mitä tulee Maraan...

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIKKA: Kohta on joulu.

HANNU: Niin on.

KIKKA: Saadaan koristella talli ja askarrella. Hannu! Sinä tuijotat minua ja virnuilet.

HANNU: Yhym!

KIKKA: Kakista ulos. Mitä tämä taas on?

HANNU: Mielessäni pyörii kysymys.

KIKKA: Mikä kysymys?

HANNU: Odotatko sinä kovasti mistelinoksaa Kikka?

KIKKA: Miksi minä jotain oksaa odottaisin? Hei! Mitä sinä virnuilet?

HANNU: Ajattelin vain...Repe taisi tulla.

KIKKA: Ulos Hannu, tai näytän sinulle oksat omakätisesti!

Hannu: Juu juu. Älä nyt tuupi. Näen minä käytävältäkin kun te pussaatte...

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ESSI: Oletteko te lukeneet Salaperäisen huudon? Se oli niin jännittävä, että  pelotti.

HANNU: Mikä kauhistutti?

ESSI: Luuranko. Pelkään ...kuolleita...

HANNU: Myönnän, että itsekin pelkäsin.

KIKKA: Ai, tekin tiedätte, mitä metsässä tapahtui?

HANNU: Tyypillistä naisten touhua. Minä olin menehtyä, ymmärrätkö?

KIKKA: Sinä?

HANNU: Juu juu... sydänkohtaukseen. Rinnassa oikein läpätti. Olisin voinut saada vaikka verensyöksyn.

KIKKA: Verensyöksyn?

ESSI: Sinäkö?

HANNU: Onko kuuloelimissä vikaa?

KIKKA: Minusta näytät oikein terveeltä. Mutta minä olin kuolla kauhusta, kun olit autonratissa.

ESSI: Eihän Hannulla ole edes ajokorttia.

KIKKA: Ei niin. Siksi meiltä meinasi lähteä henki.

HANNU: Panettelua! Ohjasin loistavasti koko matkan ja pysäköin taitavasti. Oikeastaan olisin ansainnut hengenpelastusmitalin siitä.

ESSI: Ohhoh!

KIKKA: Näen vieläkin painajaista siitä.

ESSI: Niin minäkin...

HANNU: Myöntäkää pois, että pysähtyminen oli ainutlaatuinen tapahtuma.

KIKKA: Kyllä se oli.Myönnetään. Mutta en välitä kokea sitä enää.

_________________________________________________________________________________________

REPE: Mikä läähäys tuolta kuuluu?

TITTA: Kuulostaa Päkältä. Ainakin näin hänen äsken tulevan.

REPE: Kauppaneuvos Kiisken autonkuljettaja Aaltonen ei tainnutkaan tuoda Päkää tallille.

TITTA: Ei varmaankaan.

REPE: EI VOI OLLA TOTTA! Hannu! Sinäkö se olet?

TITTA: Miksi naamasi punoittaa?

HANNU: Huh huh...On istuttava huokaisemaan. Minulla on kerrottavana salaisuus! SUURI SALAISUUS...

REPE: Hih hih...olemme pelkkänä korvana Hannu. Anna kuulua.

HANNU: Tämä on aivan uskomatonta!

TITTA: Mikä, mikä...halkean uteliaisuudesta...

HANNU: Tätä te ette kyllä usko!

REPE: Lakkaa puhisemasta siinä ja anna kuulua.

HANNU: Hih hih hih hii...

TITTA: Mitä sinä naurat?

REPE: Kerro meille.

HANNU: Päkä on ruvennut seurustelemaan luonnontieteilijä, ötökkötohtori Hottolan kanssa. Ihan lähikontaktissa näin....

TITTA: Hih hih hii...Älä nyt huuliasi tuolla lailla törölleen pistä.

HANNU: Olen aivan vakuuttunut suhteen ainutlaatuisuudesta.

REPE: Kuinka niin?

HANNU: Koska Päkän nuppi on mennyt vinksalleen.

REPE: Hah hah haa. Eikö se ole ollut aina niin?

HANNU: Mutta jannu oli ihan seko. Olisitte nähneet pojan.

TITTA: Millainen se oli?

REPE: Kerro meille, äläkä pyöritä päätäsi...

HANNU: Sellanen pitkä rillipäinen ruipelo. Ei yhtään komea, kuten Repe. Iho oli kuin kaveri olisi jäänyt sementtiauton alle. Paitaansa se liputti tällä tavalla, minkä ehti. Se nimittäin etsi heinikosta litrum latrumia.

REPE: Mitä ihmettä sinä puhut?

TITTA: Litrum latrumia? Mikä se on?

HANNU: En minä tarkkaan ottaen muista sen latinankielistä nimeä, mutta se oli lisko. Apua! Miten kaikki ötökät vainoavat minua... Tuossakin menee yksi.

TITTA: Tuohan on muurahainen. En kyllä tiedä latinankielistä nimeä.

HANNU: En halua yhtä ainoaa itikkaa lähelleni. Kiipeän vaikka pöydälle seisomaan, jos on pakko.

REPE: Kylläpä sinusta on tullut herkkä.

HANNU: Se on itsesuojeluvaisto. Fobia! juuri niin olen sairastunut ötökkäfobiaan. Titta! Ota se pois! IIK....

TITTA: Minne se Hannu nyt ampaisi?

REPE: Hannu muuttuu entistä kummallisemmaksi...

______________________________________________________________________________

PÄKÄ: Ihanaa! Kesäloma alkoi!

REPE: Nyt saadaan olla hevosten kanssa.

KIKKA: Mikään ei parempaa.

PÄKÄ: Kävin juuri tervehtimässä hevosia.

REPE: Et kai tyhjentänyt Marinkalle leipäkassia?

PÄKÄ: En tietenkään höpsö! Pena ei pitäisi siitä.

KIKKA: Joko te olette kurkistaneet ilmoitustaululle?

REPE: Mitä siellä on?

KIKKA: Kutsu hevosleirille. HEI! MINNE TE JUOKSETTE? Jaaha. Mikään ei koskaan muutu, kun kyse on leiristä. ja koska toimisto tyhjeni avaan limupulloni kesän kunniaksi.

__________________________________________________________________________________

KIKKA: Täälläkö sinä vetelehdit? Joudunko yksin heinäparvelle paaleja tiputtamaan?

REPE: Se kasvattaa lihaksiasi.

KIKKA: Olet alkanut vetelehtimään.

REPE: Minäkö? No mennään sitten yhdessä.

KIKKA: Onpa täällä hämärää...heinät kahisevat jaloissa. Repe! Montako paalia pudotamme?

REPE: Kuusi. Minä näytän, mitkä otetaan.

KIKKA: Miten niin muka näytät?

REPE: Järjestys olla pitää.

KIKKA: Järjestys!

REPE: Se alkaa pienestä suukosta.

KIKKA: Hih hih... Ei muuten ala!

REPE: Älä nyt karkuun juokse.

KIKKA: Lopeta heti hassu... iik...

REPE: Sainpas kiinni.

KIKKA: Hih hih...käytit kataluutta.

REPE: En koskaan.

KIKKA: Suunnittelit kaiken etukäteen.

REPE: En koskaan.

KIKKA: Hih hih... Siltä se näyttää

REPE: Ei koskaan.

KIKKA: Etkö osaa muuta sanoa kuin ei koskaan?

REPE: Osaan sulkea suun... suukolla.

KIKKA: Hmm...

 

 

_________________________________________________________________________________________

ESSI: IHANAA! Kohta on joulu.

KATI: Joko te olette ostaneet joululahjoja?

IRA: Ollaan me.

ESSI: HIH hih hii...

KATI: Mitä sinä Essi naurat?

ESSI: Sitä vain, että isä tilasi joulupukin. Ette arvaa kuka se on!

IRA: Kerro äkkiä!

KATI: Tulin uteliaaksi. Tunnetaanko me sitä?

ESSI:Hihhih hii. Kyllä te tunnette. Se on Pena.

IRA: Et oo tosissas!

ESSI: Olen minä. No, mitä te sitä hämmästelette?

KATI: Miksi ihmeessä Pena pukiksi rupeaisi? Onko sille tullut rahapula?

ESSI: Pena haluaa äkkirikastua!

KATI: EIKÄ!

IRA: Lasket leikkiä.

ESSI: En todellakaan laske. Se höpisi jotain hyväntekeväisyydestä.

IRA: Ja pukkina oleminen  on sitä.

KATI: Tilataanko Pena jokaiseen kotiin. Hih hih, meillekin.

ESSI: Siitä voisi tulla jännittävää.

_________________________________________________________________________________________

REPE: Missä kaikki lorvivat? Tallissa ei ole ketään. Kummallista.

KIKKA: Minä olen paikalla.

REPE: Kas vain.

KIKKA: Näytät kamalan kiihtyneeltä Repe. Istu alas ja anna kiireen mennä ohitse.

REPE: Tyypillistä. Aina minua syytetään laiskuudesta. Lakkaa vetelehtimästä ja ota hanko käteesi.

KIKKA: Miksi?

REPE: Tee kuten sanoin. Pena on laittanut toimiston seinälle lapun.

KIKKA: Äkkiä katsomaan...

REPE: No nyt se meni tukka putkella. Ei auta kuin mennä perään.

________________________________________________________________________________________

REPE: Eikö tallissa ole ketään? Kummallista. Missä tytöt ovat? Kas vain, toimistosta kuuluu puhetta.

HANNU: Tää on varma juttu! Uskoisitte nyt! Pitää vaan mennä penkomaan kirjaston hyllyjä.

PÄKÄ: Taas noita Hannun päähänpistoja.

REPE: Mistä jutusta sinä puhut?

HANNU: Kirjasta Rantarosvot!

KIKKA: Onpa jännittävä nimi kirjalle.

HANNU: Joo, mä pidän kaikesta jännityksestä.

PÄKÄ: Rosvot ja rosvot... Nämä ovat poikien juttuja. Tylsää! No, mitä siinä töllötät minua?

HANNU: Sanon vaan, että sulle pitäisi hommata kirja Rakastettuni vintiltä...

PÄKÄ: Häh?

HANNU: Tai  Serkkuni, joka vei sydämeni... Härpiti hähhää...!!!

PÄKÄ: Sinä senkin...

KIKKA: Älkää tapelko!

PÄKÄ: Mutta...

HANNU: Pois niskastani hullu nainen! AUTTAKAA!

REPE: Rauhoitu Päkä! Älä nyt sentään poikaparan päälle käy.

PÄKÄ: Hannu on ihan kahjo! Päävika!

HANNU: Ei itselläsikään juurikaan välky... Ai jai jai...

REPE: IRTI! Kas noin. Käy istumaan pöydän toiselle puolelle Hannu.

KIKKA: Repe on oikeassa. Tee niin.

HANNU: Joo joo, kunhan kahjo ei loisi minuun murhaavia silmäyksiä...

KIKKA: Lopettakaa nyt ihmeessä.

HANNU: Joo joo...

KARI: Kuuntelisitte kerrankin Hannua.

HANNU: Niin juuri.

KIKKA: Hannu on selvästi tuohtunut, kun häntä ei oteta vakavasti!

HANNU: Kiitos Kikka.

PÄKÄ: No puhu nyt sitten. Kukaan ei kuitenkaan kuuntele.

HANNU: Kyllä te nyt tuijotatte kuin sonni uutta veräjää...

PÄKÄ: Höpsistä. Sonni ei tuijottaisi ainakaan sinua. Se puskisi sinut ketoon. Hah hah haa...

KIKKA: PÄKÄ!

REPE: Hyvä että pidät kuria Kikka. Minuakin alkoi kiinnostaa kirja, josta Hannu puhui. NO, anna kuulua. Mitä siinä Rantarosvot-kirjassa oikein on?

PÄKÄ: Tyhmiäkö kyselet? Rosvoja tietysti. Ja nyt tuo pentu näyttää minulle kieltä. Löylytänkö sinut uudestaan, mitä?

KARI: Älä välitä Hannu. Tule pois. Tule nyt. Jutellaan me keskenämme. Likat eivät ymmärrä...

HANNU: Tehdään niin. Mennään.

 

_______________________________________________________________________________________

TITTA: Eikö Hannu tule ratsastustunnille? hän on myöhässä.

PÄKÄ: Se onkin harvinaista. Poikahan on aina kinuamassa itselleen Maxia tunnille. Mutta kysy Kikalta. Ehkä hän tietää serkkunsa menoista.

TITTA: Kikka! Tiedätkö, missä Hannu on?

KIKKA: Tiedän. Ei se nyt tule.

TITTA: Miksi ei?

KIKKA: Hannu on joutunut kotitöitä tekemään. Imurointia, siivousta ja niin edelleen.

PÄKÄ: Imurointia? Miksi ihmeessä?

KIKKA: Se johtuu siitä aattoillan tapahtumasta. Hannu oli vahingossa saanut naapurin  ostaman rakettilaatikon kaupasta ja heidän naapurinsa sai Kissanpieruja ja Noitapillejä tilalle. Arvatkaa, mikä meteli siitä seurasi? Mies tuli Heleniukselle huutamaan. korvauksista. Nyt Hannu joutuu äkkirikastumaan, koska se joutuu maksamaan kalliit taivaalle pistämät raketit miehelle takaisin.  Se on pitkä penni.

PÄKÄ: EIKÄ?

KIKKA: Kyllä. Hannun Timo- isä antoi sapiskaa siitä, ettei Hannu palauttanut pakettia takaisin. Tuollaiset rakettit kuuluvat aikuisten käsiin. Ovat vaarallisia.

TITTA: Se me huomattiin, kun Mega Pyrot lentelivät päällemme. Kaiken lisäksi Pena sai migreenikohtauksen juostuaan lumihangessa poikien perässä.

PÄKÄ: Sen minä vaan sanon, että tämä oli taas kaikkien aikojen Uuden Vuoden aatto.

KIKKA: Niin oli.

 

 

_________________________________________________________________________________________

Kari: Auts! Älkää nyt talloko mun varpaita.

Essi: Mun on pakko nähdä tää juttu. Väistäkää nyt, että näen ulos.

Siru: Joo, se on Jenni. Lähdössä jonnekin.

Kari: Mistä niin päättelet?

Siru: Valot sammuivat rakennuksesta.

Kari: Mä en ole asiasta ihan varma. Jos sulake paloi. Linnavuori on ikivanha ja...Hei, eikö tuolta tule auto?

Kikka: NÄYTTÄKÄÄ!

Titta: Auto se on.

Kari: No en minä sitä hevoseksi luullutkaan...

Titta: No, miksei se auto aja tallipihalle? Se pysähtyi kauemmaksi.

Kari: Tästä on otettava selvää... Pois tieltä. Missä Hannu on? Hannuu... Äkkiä tänne!

 

___________________________________________________________________________________________

Siru: Jenni! Tulit tallille.

Jenni: Niin tulin ja katso, mitä toin tullessani.

Siru: Näytä. Sinulla on mukanasi kori. Mitä siellä on? Näen ainakin pahvia ja kimalleliimaa.

Jenni: Lasken korin tähän pöydälle, kas näin. Voisitteko te tehdä talliin uusia joulukoristeita? Olisi tosi hienoa, sillä saamme vieraita.

Siru: VIERAITA? Kuka on tulossa? Jenni, punastutko sinä?

Jenni: Ole hupsimatta... minäkö punastelen? Vielä mitä!

Siru: Nyt tulin oikein uteliaaksi. Kuka HÄN on? Kerro heti!

Jenni: Näet sitten.  Koittakaa laittaa toimisto hienoksi, punaisia sydämiä ja...

Siru: PUNAISIA SYDÄMIÄ?

Jenni: Siitä tulisi hienoa... Pitää mennä nyt.  Heippa!

Siru: Nyt se meni. Mitäköhän on tekeillä? Pitää kertoa Kikalle. Ehkä hän on vastailemassa faneille. Menen katsomaan.

__________________________________________________________________________________________

Titta: Huh huh...! Antakaa minun istua. Olen ihan poikki.

Kikka: Mikä sinua nyt noin väsyttää?

Titta: Olen taistellut tästä.

Kikka: Vihreästä lohikäärmeestä. Jee! Lainasitko kirjastosta?

Titta: Lainasin. Viimeinkin pääsen lukemaan sitä.

Kikka: Poskesi hehkuvat. Titta! Tapahtuiko kirjastossa jotain? Eikä! Nyt punastuit. Kerro heti paikalla.

Titta: Näin tosi suloisen pojan. Se tuli auttamaan minua, kun Saaren tytöt kävivät kimppuuni...

Kikka: Kimppuusi? Hyvänen aika. Miksi?

Titta: Ne halusivat tämän kirjan. Mutta minä sain sen, kun ihana sankarini tuli auttamaan minua.

Kikka: Nyt tulin oikein uteliaaksi. Kuka se poika oli? Tunsitko sen?

Titta: Se oli Repe.

Kikka: Mi-Mitä? Repekö?

Titta: Niin niin, mutta et sä saa puhua tästä kelleen. Lupaathan? Kikka! Mikä sulle tuli? Miksi mykistyit? Näytät ihan kummalliselta.

Kikka: Repe ei ole kertonut minulle tästä.

TItta: Eivät pojat kaikkea kerro. Pitäisihän sinun tietää.

Kikka: Ei kuulosta Repeltä...

Titta: Älä nyt murjota! Otat liian vakavasti poikien salaisuudet. Kikka! Et kai suuttunut. Minne sä nyt lähdit? Kikkaa, Kikkaa...

 

_______________________________________________________________________________________

VILLE: Hoi, onko tallissa ketään?

IRA: Minä olen. Kukas sinä olet? Tulitko ratsastamaan?

VILLE: Minua kutsutaan Ville Kuusiseksi. Tulin Essiä tapaamaan.

IRA: Ai niinkö? Essi on ratsastustunnilla juuri nyt.

VILLE: Ehkä menen katsomaan tuntia. Nähdään.

IRA: Olipa siinä mukava kaveri. Mitä ihmeen asiaa Villellä nyt Essille oli? Pitää mennä katsomaan.

 

________________________________________________________________________________________

 

REPE: Puhuiko täällä joku Peurajärvelle lähdöstä?

KIKKA:  Kyllä me puhuttiin, kun on niin kuuma. Hevoset ovat tunnilla ihan naatteja.

ESSI: Mä putosin Muffen selästä silkkaa uupumusta.

KIKKA: Auringonpistos se oli.

ESSI: Ai jaa...

REPE: Ajatus on minusta hyvä.

KIKKA: Kuinka niin?

REPE: Heh heh...pääsen vahtimaan teitä.

ESSI: Noloa...

REPE: Mitä? Punastuitteko tytöt?

ESSI: Onko se ihme. Tulee mieleen juhannus.

REPE: Jaa se kun te kaikki kirmasitte ilkosillanne pitkin laidunta. En meinnannut uskoa silmiäni. Ja Pena oli kiukkuinen.

KIKKA: Älä muistuta!

REPE: Et kai sinä ujostele? Olit oikein sievä.

KIKKA: Apua!

REPE: Etkö tiedä, että harjoitus tekee mestarin?

KIKKA: Nyt riitti...

REPE: Minne se nyt lähti? Olisin halunnut tietää lisää mökkielämästä.

__________________________________________________________________________________________

KATI: Hei! Onko täällä ketään?

HANNU: Kas, Kati. Mikä hätänä? Juokset kuin Pena kintereilläsi.

KATI: Pena? Ei hän minua jahtaa...

HANNU: Mistä sitten on kyse?

KATI: Saaren tytöistä.

HANNU: Mitä heistä?

KATI: Ne menivät kirjastoon...Tää on ihan todellista! Ne aikovat saada käsiinsä Kadonneen hevosen jäljillä-kirjan.

HANNU: Joko kirja ilmestyy?

KATI: Sinä et näytä tietävän mistään mitään...Kirja ilmestyy 2.5. Hei, minne sä lähdet?

HANNU: Kirjastoon tietysti. Aion lainata kirjan ennen muita.

KATI: Sinne se nyt meni.. Hohhoijaa! Olen ihan poikki juoksemisesta. Pitää levätä ja istuutua hetekalle. Jokainen meistä haluaa tietää, miten Kafkan käy? Repe on ollut huolissaan hevosen katoamisesta. Onko se ihme? Minäkin olen varma, että kirjassa kerrotaan jännittävästä seikkailuista hevosen jäljillä. Miten siinä mahtaa käydä? Mitä, jos Repe ei saa hevosta enää koskaan takaisin?

 

__________________________________________________________________________________________

REPE: Onko kukaan nähnyt Kikkaa? Joko se pääsi sairaalasta?

ESSI: On se päässyt.

REPE: Miksi kukaan ei ole kertonut minulle?

ESSI: Kikka ei halunnut. Se on vihainen sulle.

REPE: Jaa mistä?

ESSI: Kai siitä suudelmasta...

REPE: Mitä minä en ole tehnyt.

ESSI: Älä nyt suutu...No nyt se lähti. Taatusti Kikan luo.

___________________________________________________________________________________________

ESSI: Hei! Puhelin soi. Vastatkaa!

SIRU: Nummelan ponitalli. Siru Kantola puhelimessa.

TUIRE: Terve Siru. Tuire Mertola tässä. Soittelen Fagerin tallilta.

SIRU: Heissan. Mitä kuuluu? Joko teidän arvoitus on ratkennut? Nummelassa  velloo huhu valkoisesta ratsusta. Villistä ja isosta, joka tulee teille. Kerro äkkiä! Joko se kilpuri tuli?

TUIRE: Luulin, että sinä osaat kertoa meille siitä hevosesta.

SIRU: Minä? Miksi juuri minä?

TUIRE: Kaikki sanovat, että kyseinen hevonen on Kikka Lahden ori. Onko se mahdollista? Tuleeko Husaari tänne?

SIRU: Hyvänen aika! Kikka ei ole sanonut meille mitään. Se on yhtä ihmeissään tästä kuin mekin.

TUIRE: Karsinan oveen on tullut nimikyltti. Siinä lukee Maverick. Mutta  me tytöt uskotaan, että Kikka hommaa hevosensa tänne salanimellä.

SIRU: Voi hurja! Oletko ihan varma?

TUIRE: Olen, koska Joni siirrätti Misspellin ja Rosaleen kauemmaksi. Miksi hän niin tekisi, ellei kyse ole oriista, Kikan hevosesta?

SIRU: Mikä uutinen! Ja Kikka teeskentelee, ettei tiedä mitään koko jutusta. Minun täytyy mennä kysyyn siltä totuutta. Tiedä, mitä tästä tulee...

TUIRE: Kai Kikka alkaa nyt kilpailla oriillaan. Hevonen on hieno.

SIRU: Lopetetaan puhelu Tuire. Kerron sulle heti, kun tiedän asiasta enempi.

TUIRE: Tehdään niin.

_________________________________________________________________________________________

SIRU: Tulkaa äkkiä! Mulla on teille uutisia!

REPE: Mitä Siru tuolla taas meuhkaa? Ettei  juttu liittyisi Great Fashionin kuvauksiin...

PÄKÄ: Anna kuulua. Olen pelkkänä korvana.

KARI: Uutisia tässä kaivataankin.

HANNU: Onko joku rakastanut Repeen uudelleen? Kuten Kikka? Hih hih  hii...

KIKKA: Suu kiinni toope!

HANNU: Älä nyt suutu...Ihan leikilläni mä vaan...♥♥♥...

KIKKA: Joskun vielä väännän sinulta niskat nurin.

HANNU: Ai jai jai...

SIRU: Olkaa nyt hiljaa! Hannu! Lakkaa vikisemästä.

HANNU: Mutta Kikka puristaa pillistä.... siis kurkkupillistä...

REPE: Hassu.

PÄKÄ: Niin mitä uutisia kuulit Siru? Näytät salaperäiseltä.

SIRU: Kuulin huhuja, että Fagerin tallille on tuotu valkoinen kilpahevonen. Oikein hyvä sellainen. Mahdollisesti parempi ratsu kuin Kafka.

REPE: Höpsistä. Kafkaa parempaa hevosta ei olekkaan.

SIRU: Nyt on.

KIKKA: Kylläpä Repe kävi huolestuneen näköiseksi. Kenen ratsu se on?

PÄKÄ: Ja minkä niminen?

SIRU: Sitä en tiedä.

KARI: Tämäpä jännittävää.

HANNU: Otetaan asiasta selvä.

KARI: Otetaan.

________________________________________________________________________________________

SIRU: Repe, koita nyt ottaa juttu vakavissasi.

REPE: Mä en voi. En kestä sitä.

SIRU: Hassu! Sä jaksat vaikka mitä. Fashion Model otti yhteyttä. Kuulit oikein! Mä olen kauhean innoissani tästä.

REPE: Eivätkö ne lempanneet sua pihalle niistä muotikisoista?

SIRU: Olin liian nuori niiden mielestä. Tyypillistä ajattelua, vaikka olen harjoitellut korkokengillä kävelemistä vuoden. Haluatko nähdä tyyliäni?

REPE: Näytä.  Minä istun hetekan reunalle katsomaan.

SIRU: Tarkkana sitten. Näin se käy.

REPE: Vau! Näytät todella mallilta. Hei, mitä nyt? Miksi tulit syliini istumaan?

SIRU: Minulla on ehdotus, jonka voit hyväksyä...

REPE: EI! Tyttöjen ehdotukset tietävät ikävyyksiä.

SIRU: Hih hih...

REPE: Mitä sä naurat?

SIRU: Ikävyyksiä? Päinvastoin. Mä oon innoissani.

REPE: Miten niin? Kerro nyt kaikki, tai tiputan sut lattialle istumaan.

SIRU: Mulle ehdotettiin, että Model Fashion tulisi Nummelaan kuvaamaan vaatteita hevoskatalogiin. Koska ne tiesivät mut hevosihmiseksi, ne ehdotti, jos voisin tulla malliksi. Ja tietysti  mä voin mennä ja kuule, ne ottaisivat malliksi sopivan pojan. SINUT!

REPE: MINUT?

SIRU: Sinut niin.

REPE: Malliksi? Älä naurata...En minä ole mikään malli.

SIRU: Hih hih hii... Osaathan sinä poserata. Näin...Mitä? Enkö ole tarpeeksi nätti? Lakkaa nauramasta. Kuulitko.

REPE: Kuulostaa pahalta.

SIRU: Höpö höpö... Mä järkkään kaiken kultaseni. Ajattele, me ollaan todellisia tähtiä kohta.

REPE: Onko Asperiinia.

SIRU: Miten niin?

REPE: Päätäni alkoi särkeä.

SIRU: Hih hih hii... Olet kuin Pena.

_______________________________________________________________________________________

KATI: Siru, tule heti tänne valjashuoneeseen. Mun on kysyttävä sulta: Oletko sä pihkassa Repeen?

SIRU: Hih hih... Kuka olisi uskonut, että se suuteli mua kaikkien nähden. Olen niin onnellinen. Mulla on illalla treffit sen kanssa.

KATI: Mutta jos Repe pelleili sun kanssasi...

SIRU: Se poika ei koskaan pelleile. Mä olen odottanut niin monta, että meistä tulisi jotain. Mä rakastan Repeä.

KATI: Ooh...rakastatko?

SIRU: Sitä ei saa sanoa muille. Lupaa!

KATI: No, lupaan minä.

______________________________________________________________________________________

IRA: Kaikki katsomaan! Ulkona alkoi sataa lunta. Suuria valkoisia hahtuvia.

ESSI: Ihanaa!

IRA: Joulu lähestyy.

ESSI: Niinpä.

PÄKÄ: Mennään ulos. Mä rakastan joulua.

SIRU: Joko olette miettineet joululahjoja?

PÄKÄ: Mä olen pyytänyt isältä Jesse-kirjoja. Aion lukea niitä Fifille.

ESSI: Hih hiih... Onko sun koirasta tullut kirjaston lukukoira, siis sellainen, jolle lapset lukee satuja ja tarinoita?

SIRU: Ei sen koiran hermot kestä. Hah hah haa...

IRA: Parasta tyytyä Nummeloihin. Ole n kuullut huhuja että kirjoista tulee entistä jännittävämmät. Onkohan se totta?

ESSI: Varmaan. Mua ihan jännittää.

IRA: Niin muakin. No, mitä te seisotte kuin seipään nieltynä. Menkää ulos! Pitää nauttia lumesta.

__________________________________________________________________________________________

REPE: Olenko kuullut oikein? onko kristain Starck Linnavuoressa? Titta! Kerro, jos olet kuullut jotain.

TITTA: No joo... On se käynyt - pikasesti.

REPE: Koska? Miksi kukaan ei kertonut minulle? Niin tietysti. Kaveri saapui Kikan takia.

TITTA: Rauhoitu nyt. Mitään ei tapahtunut.

REPE: Mistä sinä tiedät? En ollut täällä, kun odotin  puhelinsoittoa. Joku oli soittanut ja sanonut, että asia koskee kadonnutta hevostani. Mutta kukaan ei soittanut. Olen niin turhautunut.

TITTA: Tiedän.

REPE: Oliko ja Kikka ja Kristian kahden? Titta! Jos olet kaverini, kerrot minulle. Näin Kikan eilen ja se oli omituinen, sairas.

TITTA: Älä nyt ole mustasukkainen...

REPE: TITTA! Pitääkö totuus puristaa sinusta ulos?

TITTA: Laske irti! Satutat minua... Kikka voi huonosti.

REPE: Sen uskon.

TITTA: Ei Kikka juhlissa kauaa ollut.

REPE: Kristian oli.

TITTA: Entä sitten? Hänellä on oikeus tulla juhlaan.

REPE: Kikka on nyt minun tyttöni!

TITTA:  Juu juu, mutta Kristian ei sitä tiedä.

REPE: Minun pitää jutella Kikan kanssa.

TITTA: Ota nyt rauhallisesti! Repe! Kuuletko sinä? Sinne se nyt meni ja pahoin pelkään, että tässä asiassa ei kunnian kukko laula.

__________________________________________________________________________________________

KIKKA: Vatsani on kuralla ja päätäni särkee. Titta! Miten mulla voi käydä näin, että Kristian tulee paikalle juuri nyt? En osannut aavistaa tällaista.

TITTA: Se ei tiedä sinusta ja Repestä.

KIKKA: Ei tiedä, eikä sille saa kertoa. Voisi syttyä kolman maailmansota.

TITTA: Olen tosi huolestunut sinusta. Kyllä sinun pitäisi kertoa tunteistasi Kristinille.

KIKKA: Miten niin kertoa?  Mä en voi...Katso nyt tarkkaan sieltyä ikkunasta, ettei kukaan tule tallille, missä me ollaan. Mun sydän lyö tuhatta ja sataa.

TITTA: Ei näy ketään pihalla. Kaikki hörppivät kartanossa kahvia.

KIKKA: Huhhuh....onneksi... Se vielä puuttuisi, että minua haettaisiin.

TITTA: Kyllä olet sopan keittänyt.  Se tikittää kuin aikapommi.

KIKKA: Tiedän... Pelkäsin koko ajan, että Repe tulee paikalle ja näkee minut Kristianin kyljessä.

TITTA: Sitä minäkin pelkäsin, joten puutuin asiaan.

KIKKA: Puutuit? Mitä sä teit? Titta! Nyt suu puhtaaksi. Jos Repe epäilee, että petän sitä, niin saan selkääni...

TITTA: Älä nyt tärise. Kaikki on hyvin. Pelastin sinut pahan suden kynsistä.

KIKKA: Miten niin pelastit? Titta! Näytät syylliseltä. Mitä olet tehnyt? Tunnusta heti?

TITTA: Hoidin asian puolestasi. Vai olisitko halunnut Repen paikkalle näkemään, miten olet kääntänyt sillä selkäsi  ja hypit toisen kaverin kainalossa? Sitä Repe ei sulata. Usko minua. Tästä pitää tehdä loppu.

KIKKA:  Minä yritän...

TITTA: Yritä paremmin. Tuossa on puhelin. Soita Repelle ja heti. Ja sitten kerrot sille, että Krtian on palannut.

KIKKA: En minä voi sellaista tehdä.

TITTA: Kohta minä suutun. Kyllä sinä voit. Sain laittaa kaikkeni peliin, jotta pelastin sinut tilanteesta. Eräs tuttavani joutui soittamaan Repelle ja sanomaan, että on kuullut uutisia Kafkasta. Sillä saatiin Repe kotiin.

KIKKA: VOI EI! Et saa valehdella puolestani ja tuo... Se oli kamalaa!

TITTA: Niin on sekin, jos Linnavuorella räjähtää pommi. Siitä tuleekin kolmas maailmasota. Kaksi poikaa toistensa niskassa.Saan arvata kumpi voittaa kisassa.

KIKKA: Lopeta jo! Pääni on kipeä. Tahdon kotiin.

TITTA: Näytät todella sairaalta...

KIKKA: Vatsaani koskee...

TITTA:  Lähdetään. Mä tulen  sun seuraksi.

KIKKA: Mutta Kristian...

TITTA: Et kai sä ajattele sitä nyt? Mennään. Ketään ei näy. Juhlivat sisällä.

 

__________________________________________________________________________________________

 

KIKKA: Täällä sinä istut Siru. Tulin kiittämään, kun pelastit minut Luurankojengin käsistä. Se oli mahtavaa!

SIRU: Eipä kestä.

KIKKA: Repe kertoi, että paiskasit Jorman lattialle kuin räsynuken. Miten se on mahdollista?

SIRU: Olen harrastanut koko vuoden  Aikidoa ja korealaista Taekwondoa. Ne ovat itsepuolustuslajeja.

KIKKA: Sittenhän sinä päihität vastustajasi tuosta vaan...

SIRU: Toivottavasti.

KIKKA: Mutta mitä ihmettä Luurankojengi teki Linnavuoren metsässä? Taatusti niillä on jotain mielessä.

SIRU:  Jorma paljasti, että luostarin raunioilla on menossa uusi aarteenetsintä. En tiedä valehteliko kaveri vai ei, mutta olen varma, että nyt ne häipyivät. Paljastimme  niiden piilopaikan. Hei! Ratsastustunti alkaa. Ala tulla...

___________________________________________________________________________________________

KATI:  Onko kukaan nähnyt Sirua? Olen hakenut sitä joka paikasta.

IRA: Jaa Siru. Minä näin kun se ratsasti Muffella ilman satulaa tuolla haan toisella puolen.

KATI: Ei nyt ole ratsastustunti.

IRA: Sitä minä ihmettelin, kun se meni täyttä laukkaa.

KATI: Minne?

IRA: Linnavuoren metsään.

KATI: Voi ei! Lähtikö se Repen perään? Tämä tästä tulee kun kellään ei ole päässään järkeä. Kohta puolet väestä on kadoksissa.

IRA: Pitäisikö meidän tehdä jotain? Jenni ja Pena ovat kaupungilla.

KATI: Alan totta vieköön olla huolissani. Miksei Siru voinut kertoa minulle aikeistaan.

IRA: Se on vielä niin Repen perään. Kaikki sen tietävät niin ja näkevät.

KATI: Mutta Kikka ja Repe seurustelevat. Niillähän oli jotain romanttisen lemmekästä tässä tuonnoin.

IRA: Niin oli.

KATI: Odotetaan niitä vielä.

IRA: Minulla on pahoja aavistuksia, että he kaikki ovat vaarassa.

KATI: Älä pelottele!

IRA: Kika ei ole palannut takaisin, eikä Repe. Eikö se tiedä ikäviä uutisia? Ja entä Siru? Pitikö sen lähteä omin päin samaan soppaan.

KATI: Odotetaan vielä tunti. Jos kukaan ei palaa takaisin, soitan Penalle.

IRA: Tehdään niin, mutta pahan enteet ovat ilmassa. Sano minun sanoneeni.

__________________________________________________________________________________________

HANNU: Kari, tule tänne pihalle. Repeä ei ole vielä palannut. Olen huolissani.

KARI: Pitääkö asiasta ilmoittaa Penalle ja Jennille?

HANNU: Pitäisi. Mutta he eivät ole Linnavuoressa.

KARI: Odotetaan vielä vähän aikaa.

HANNU: Tehdään niin.

__________________________________________________________________________________________

TITTA: Mikä kumman huuto pihalta kuuluu? Ei kai Kikka löytynyt? Ira! Katso ikkunasta.

IRA: Ei siellä Kikka ole.

TITTA: Kuka sitten?

IRA: PÄKÄ! Sillä on jotain kädessä. Nyt se tulee...

PÄKÄ: Täällä se on! Tulkaa katsomaan!

HANNU: Mikä niin?

KARI: Näytä.

IRA: Eikä! Päkä on saanut Kostajan iskun.

TITTA: Nyt jo! Onko kirja teillä muillakin?

IRA: Ei ole.

PÄKÄ: Arvasin sen. Nyt saan lukea kirjan ensimmäiseksi. Ihanaa! Olen kuullut kuiskittavan, että tapahtumat vyöryvät ja pitävät otteessaan loppuun saakka ja sen toimii ponnahduslautana Arvoitusten yölle.

TITTA: Pakko saada kirja! Oletteko te lainanneet sitä?

ESSI: Mä olen jonossa.

KARI: Epistä. Titta! mitä sun äiti sanoo? Montako kirjajonossa nyt?

TITTA: 19.

ESSI: Mä en kestä. Jono on noin pitkä.

PÄKÄ: Lähden nyt lukemaan kirjaa. kerron teille sitten jännät paikat. Terve!

TITTA: Nyt se lähti.

ESSI: Voi ei. Harmittaa.

__________________________________________________________________________________________

TITTA:  Mä en enää kestä. Miten kauan siitä Repen lähdöstä on? Essi! Mikset sano mitään?

ESSI: Mua pelottaa. Mitä, jos Repekin katoaa metsään. Mä luulen... Luulen, että Linnavuoren metsä on kirottu!

IRA: Ooh...

TITTA: Suu poikki! Ei saa säikytellä.

__________________________________________________________________________________________

IRA: Ulkona on hämärää.

ESSI: Ei kai ala satamaan?

IRA: Repe ei ole vieläkään palannut metsästä.

ESSI: EI niin... Meidän ei auta kuin odottaa.

__________________________________________________________________________________________

KARI: Kuka on jättänyt Dellan karsinan oven auki?

HANNU: Hevonen on poissa.

KARI: No niin on. Ollut koko aamun.

HANNU: Aamun! Kuka meistä on ratsastamassa?

KARI: En mä tiedä. Toimistossa on ainakin Titta, Päkä ja Essi.

HANNU: Mennään katsomaan.

KATI: Pojat! Tuletteko tunnille?

IRA: Hannu saa varmasti Dellan.

KARI: Mutta Della on poissa. Eikö kukaan teistä ole huomannut sitä?

HANNU: Missä hevonen sitten on? Onko joku nähnyt sitä?

IRA: Ei se ainakaan tarhassa ole.

TITTA: Voi kamala! Olen unohtanut...

HANNU: Minkä?

TITTA: Kikan. Kikan piti ratsastaa Dellalla. Sen piti tarkistaa Linnavuoren metsätie!

ESSI: OOH...Se pahamainen tiekö?

TITTA: Se juuri.

KARI: Eikö se ole vieläkään palanut? Hei! Ulko-ovi kolahti. Tuliko Kikka?

HANNU: Ei. Siellä on Repe.

KARI: REPE, TULE TÄNNE!

REPE: Mikä täällä on hätänä?

KARI: Me ollaan huolissamme Kikasta.

TITTA: Se on ratsastamassa Dellalla, eikä ole tullut takaisin!

REPE: Tietääkö Pena? Miksi puistelet päätäsi Titta?

TITTA: Pena ja Jenni ovat kaupungissa. Ne eivät ole vielä tulleet.

REPE: Miksi kukaan ei ole lähtenyt hakemaan Kikkaa? Satuloidaan hevonen, minä ratsastan katsomaan minne se ratsasti. Tiedä, vaikka olisi sattunut onnettomuus ja Kikka makaisi tuolla jossakin.

ESSI: Kauheaa!

IRA: Mua pelottaa.

TITTA: Hyvä, kun Repe tuli. Olen niin huolissani.

PÄKÄ: Kyllä Kikka löytyy. Olen varma siitä.

HANNU: Musta kissa juoksi aamulla tien yli.

KARI: Tietääkö se jotain pahaa?

HANNU: Toivottavasti ei. Katso! Tuolla Repe menee Kafkalla.

KARI: Toivotaan, että Kikka löytyy.

__________________________________________________________________________________________

SIRU: Huhhuh! Mä juoksin bussipysäkiltä tosi kovaa. Mitä? Eikö Pena ole hevosia jakamassa ratsastustunnille?

ESSI:  Se ei ole vielä tullut.

SIRU:  Mikä helpotus. Pelkäsin, että saan Marinkan tai Potkun. Pitää istuutua. Repe! Tilaa tilaa...Siihen hetekan reunalle.

REPE:  Aih! Varo kylkiluitani. Painat liikaa Siru.

SIRU: Minäkö muka painan liikaa? Luulotautia!

REPE: Te tytöt voisitte jeesata ja hakea Kafka tarhasta satuloitavaksi.

PÄKÄ:  Kuulkaa tuota laiskuria. Mitä sitten itse teet? Makaat kuin Ellun kana hetekalla.

REPE: Teen ajatustyötä.

PÄKÄ: Vai vielä ajatustyötä. Laiskuutta se on, sanon minä.

REPE: Eikö kukaan viitsi?

KATI: Hae itse!

IRA: Mikä palvelija minä olen?

PÄKÄ: Tässä näet, että kukaan ei tee töitä puolestasi...Mitä? Minne sinä Kikka lähdet?

KIKKA: Minä hoidan hevosesi Repe.

PÄKÄ: Sinne se meni. Mikä Kikkaa vaivaa? Se on ihan outo. Syö kädestäsi.

SIRU: Mitä sä olet tehnyt Kikalle?

REPE: Minäkö?

SIRU: Sinä niin. Lakkaa hymyilemästä. Ja mitä sinä Titta päätäsi puistelet?

TITTA: Aavistelen jotain... Tämän täytyy johtua juhannustaiasta, jonka teimme Peurajärvellä. Kikka on ihan sekaisin.

 

___________________________________________________________________________________________

KIKKA: Hei Titta! Täällä minä olen viimeinkin. Et tiedä, miten ihanaa ja taivaallista mulla on ollut.

TITTA: Nyt saat kertoa kaiken juurta jaksain. Mä olen ollut tosi huolissani susta. Mikä sua vaivaa? Sä hymyilet ja punastelet. Ei kai  Repe vaan...

KIKKA: Eii...Hihihi... Ei nyt sentään.

TITTA: Lopeta hysteerinen kikatus ja tule tänne heinälatoon istumaan. Täällä meitä ei salakuunnella. Tässä on hyvä paikka. Istu. Ja nyt alat kertoa mitä tapahtui? Halkean uteliaisuudesta.

KIKKA: Tää ei ole todellista! Ei mun elämässäni.

TITTA: Saitko sä taas selkääsi siltä? Ihan kunnolla?

KIKKA: Olisinkin  saanut. Mun pääni on sekaisin...Hihi hii...onnesta.

TITTA: Kuulostaa pahaenteiseltä.

KIKKA: Mä en osannut aavistaakaan, millainen yö siitä tuli...

TITTA: YÖ!!!!

KIKKA: Hiljempää! Kauheata, jos Hannu ja Kari kuulevat tästä.

TITTA: Jos Repe teki sulle  jotain, niin menen ja väännän siltä niskat nurin.

KIKKA: Kyllä se teki. Ei, älä katso noin. Koko juttu on kuin satua. Suurta lumousta.

TITTA:  Tätä minä pelkäsin...

KIKKA: Titta. Olen niin onnellinen!

TITTA: Sen huomaa. Posket hehkuvat ja olet ihan täpinöissäsi. Mitä siellä tapahtui?

KIKKA: Voitko kuvitella. Repe ja Kari pitivät ikkunani alla serenadin. Juu juu. Älä ollenkaan pyöritä silmiäsi. Se oli kaunista. Ne lauloivat Jesse Kaikurannan biisin ja sitten minua odotti Kafka...

TITTA: Ei hitsi!

KIKKA: Me ratsastettiin Repen enon mökille järven rantaan. Oli tähtikirkas taivas, kuutamoyö ja ranta täynnä tuikkuja. Kynttilöiden valo loisti kaikkialle. Se oli mahtavaa! Sitten me syötiin ja juteltiin...niin, ja Repe keksi että uidaan kuun muodostamassa hopeasillassa. Se oli kuin unta. Me seistiin vedessä, eikä nähty kuin toisemme ja me suudeltiin. Voi Titta, kun sä tietäisit, miten hyvä Repe on siinä. Sitä vaan halusi lisää ja lisää...

TITTA: KIKKA! Ethän sä vaan tehnyt mitään sopimatonta sen kanssa, silleen, tiedät sä?

KIKKA: Repe on kunnian miehiä!

TITTA: Hah hah haa... Vai kunnian?

KIKKA: Hiljempää hassu!

TITTA: En voi olla nauramatta... Ja hei, mikä sulla on kaulassa. Näytä!

KIKKA: Repe antoi sen minulle.

TITTA: HYSSYKÄT! Tää alkaa mennä vakavaksi. Kikka! Tunnusta minulle, oletko sä ihan tosissasi Repen kanssa? Rakastatko sä sitä? No, mikset sano mitään?

KIKKA: En ole koskaan kokenut tällaisia tunteita.

TITTA:  Joo joo, mutta rakastatko sä Repeä, vai ootko muuten vaan ihastunut siihen? Ja taas sä punastelet. Onko niin vaikea tunnustaa, että se on rakkautta? Mä näen sen. Repestä on tullut sun elämäs mies, eikö niin? Sä ajattelet sitä vallan, nytkin. Mitä ihmettä se teki sun kanssa siellä mökillä?

KIKKA: Joku tulee.

PÄKÄ: Mitä te ihmettä te täällä istutte? Kissojako etsitte? Melli ja Elvis ovat toimistossa, kun Hannu ja Kari ruokkivat niitä.

KIKKA: Onko Repe jo tullut?

PÄKÄ: En mä huomannut katsoa. Kai se on.

TITTA: Mikä kiire sulle nyt tuli? Kikka! Kikka! Odota. Älä mene niin kovaa... No niin. Mä arvasin. Repe on täällä!

___________________________________________________________________________________________

TITTA: Puhelin soi... Halojata. Titta puhelimessa.

KIKKA: Kikka täällä.

TITTA: Vihdoin ja viimein. Missä sinä luuhaat? Ei kai Repe ole tehnyt mitään...sellaista?

KIKKA: Hihi hih hii...

TITTA: Lopeta tuo nauru! Olen vakavissani. Olet ollut kauan poissa.

KIKKA: Tiedän.

TITTA: Eikö sinulla ole muuta kerrottavaa?

KIKKA: Titta! Minä olen onnellinen...

TITTA: Nyt menin uteliaaksi. Mitä on tapahtunut? Kerro heti.

KIKKA: En ehdi. Repe odottaa. Mutta maanantai aamuna tulen pitämään vieraskirjaa. Nähdään tallilla.

TITTA: Nyt se sulki puhelimen. Kikka ei ole koskaan ollut tuollainen. Ihan kuin se olisi rakastunut.

 

__________________________________________________________________________________________

IRA: Tosi synkkää. Mulla ei ole yhtään rahaa Kostajan iskuun. Mitä mä teen?

ESSI: Etkö sä lukenut Hannun ohjeita äkkirikastumiseen?

IRA: Luin, mutta mä tuhlasin ne rahat kesällä.

ESSI: Voi ei. Sitten Päkä tietysti löytää kirjan ekana.

IRA: Joo, sillä on rahaa kauppaneuvoksen tytär. Tämä on oma vika. Että ottaa pannuun.

 

__________________________________________________________________________________________

SIRU: Mä en kestä tätä jännitystä. Joko Kostajan isku on kaupoissa?

ESSI: Vieraskirjassa tytöt sanovat että se on ilmestynyt. Hannu kertoi.

SIRU: Voi ei! Mä haluan sen ja.

ESSI: Sama täällä. Mennään kysymään Titalta ja Päkältä, joko ne ovat kirjan saaneet? Tule!

___________________________________________________________________________________________

PÄKÄ: Monta päivää vielä, ennen kuin Kostajan isku ilmestyy? Yksikö? Voi veljet! Mä oon täpinöissä.

TITTA: Mua jännittää kauheesti. Luuletteko, että kirjassa tapahtuu jotain hirveää?

PÄKÄ: Tottakai tapahtuu. Nimi kertoo paljon.

TITTA: Sitten mun on ostettava se kirja.

PÄKÄ: Niin munkin.

_________________________________________________________________________________________

KATI: No nyt ne pojat painelee peräkanaa minkä jaloista pääsee. Katso Siru! Merja on ikkunassa ja pui nyrkkiä niiden perään.

SIRU: Varmaan sitä hih hih ... sapettaa.

KATI: Joo, niin varmasti.

SIRU: Parasta häipyä paikalta, ennen kuin Merja luulee, että me toimme sen hiiren. Tule.

__________________________________________________________________________________________

HANNU: Pois alta! Merja hurjistui...

KARI:  Pakene henkesi edestä.

HANNU:  Se tulee perässä!

KARI: Hui kamala! Mene äkkiä ulos ikkunasta.

_________________________________________________________________________________________

SIRU: Kauhea kiljaisu. Mitä tapahtui? Katso nyt äkkiä tänne!

KATI: Voi rähmä! Kirjailija jahtaa hiirtä. Varmaan poikien juttuja. No niin, nyt Merja otti varsiluudan. Rohkea nainen.

SIRU: Näytä, näytä...

KATI: Kuuletko mäiskeen? Hah hah. Siitä sai jyrsijä. Tappoi hiiren omin käsin. Nyt se raato lojuaa lattialla.

SIRU:  Ai jai jai...Katso Kati! Hiirestä pursuaa jotain ulos. Vieteriä, hih hih... Se on tekohiiri ja nyt Merja kiljuu pistettynä Hannu  ja Kari esiin.

___________________________________________________________________________________________

KATI: Äkkiä tänne nurkan taa! Pojat ovat uudessa Kirjailijatalossa. Menivät ikkunasta sisälle.

SIRU: Hurjaa! Mitä ne aikovat?

KATI: Pahat mielessä sanon minä. Kurkataan ikkunasta.

SIRU: Näetkö mitään?

KATI: OOh...Merja ilmestyi ovelle. Äkkiä päät piiloon!

__________________________________________________________________________________________

ESSI: Näitkö Ira, miten kovaa pojat juoksivat pihan poikki? Olen varma, että niillä vintiöillä on pahat mielessä.

IRA: Pitääkö meidän mennä katsomaan?

ESSI: Mennään! Laitan vain Muffen karsinan oven kiinni, noin.

_________________________________________________________________________________________

HANNU: Jippii! Merja on saapunut. Saa nähdä, mitä se tykkää uudesta asunnosta.

KARI: Joo, siellä on hiiriä. Ja naiset tunnetusti pelkää niitä.

HANNU: Heh heh... Mennäänkö pelottelemaan sitä? Mulla on laukussa tekohiiri. Haluatko nähdä?

KARI: Näytä! Onpa aidon näköinen.

HANNU: Eikö ole. Kokeillaan sitä heinäladossa. Tule.

___________________________________________________________________________________________

HANNU: Kostajan isku ilmestyy kohta. Joko te olette käyneet varaamassa sen kirjastosta?

IRA: Mä olen. Voitteko uskoa, että mun edellä oli 19 varaajaa.

HANNU: EI!

IRA: Kyllä. Mä en saa sitä puoleen vuoteen luettavaksi. Tylsää.

HANNU: Miten on äkkirikastumisen laita? Mä olen höpissyt siitä teille koko kesän.

IRA: Mulla on krooninen rahapula.

HANNU: Se on superjännä kirja! Arvaa kuka on sankari? Heh heh...

IRA: Et ainakaan sinä.

HANNU: Luulo ei ole tiedon väärtti.

__________________________________________________________________________________________

 

KATI: Katso Siru! Jenni on kentällä!

SIRU: Harjoitteleeko se? Mennään katsomaan. Ainakin sieltä kuuluu musiikkia.

KATI: Ei ole todellista! Katso, miten upea esitys. Lady on osaava tamma. Toi nimittäin oli lisättyä ravia. Mä tiedän.

SIRU: Olis kiva tietää aikooko Jenni osallistua sen kanssa kisoihin. Kouluratsut on eri taitavia.

KATI: Niin ovat.

___________________________________________________________________________________________

IRA: Titta! Tuonko mä nyt puruja näihin karsinoihin?

TITTA: Tuo.

IRA: Voi kun me päästäisiin ratsastamaan. Ollaan siivottu koko päivä paikkoja. Ulkonakin on kuorma-autoja ja kaivinkone.

TITTA: Ne siivoaa vanhan Kirjailijatalon talon rauniot pois. No, Purutetaan nyt nämä karsinat, että päästään kotiin. Poikkean Lahdelle kysyymään onko Kikka tullut?

IRA: Selvä.

__________________________________________________________________________________________

PÄKÄ: TYTÖT! Saimme vieraita.

IRA: Keitä sinne tuli?

PÄKÄ: Fagerin tallilaisia.

TITTA: EIKÄ!

PÄKÄ: Joo. Hah hah...Lyön pääni vetoa, että ne ovat kuulleet Kikasta ja Repestä. Eikö tuo pitkä tyttö ole Minna Saksa?

SIRU: On se. Ja mukana on Anu ja Katri. Utelisuuttaanko ne tänne tulivat. Päkä! Mitä vielä ikkunassa kurkit?

PÄKÄ: Katson, näkyykö paikalla myös Neaa.

TITTA: No näkyykö?

PÄKÄ: Ei näy.

 

___________________________________________________________________________________________

TITTA: Kikka ei vastaa puhelimeen. Outoa! Eikä se ole tullut tallille. Mitä on tapahtunut?

IRA: No oletko nähnyt Repeä?

TITTA: En. Se kauheaa onkin. Olen ihan hermoheikko.

IRA: Sitten pullat ovat hyvin uunissa.

TITTA: MITKÄ PULLAT? VOI HYVÄNEN AIKA! Jos niitten itsehillintä petti ja... tapahtu jotain kauheaa... Mikä näkyy 9 kk perästä...

IRA: Hih hih. Ootpä säikkynä.

TITTA: Tottakai mä olen. Kikka on mun paras ystäväni. Mun on mentävä kävelylle. Hermostuttaa kauheasti.

IRA: Sinne se meni. Jaaha! Ei auta kuin viedä yksin hevoset ulos. Ala tulla Kashmir!

_________________________________________________________________________________________

 

 

TITTA: Voi ei! Repe on järjestänyt Kikalle jotain romanttista. Kuulin juuri  siitä.

SIRU: Ootko tosissas?

TITTA: Mä olen tosi huolissani. Ajattele nyt. Ne on kahdelleen jossakin rannalla. Muhinoimassa!

SIRU: Meinaatko, että ne alkaa  tänä yönä lapsia tekeen?

TITTA: Ssh... ei sanaakaan tästä! Ihan hurjaa! Mitään epäilyjä ei saa tulla siihen suuntaan.

SIRU: Ei Repe niin tyhmä ole, että alkaisi perillisiä rakentamaan, joten ole huoletta.

TITTA: Mistä sinä sen tiedät? Pää voi seota, kun Repe on sellainen naissankari! Mun on soitettava Kikalle ensitilassa. Mun on saatava tietää totuus.

SIRU: Sinne se meni. Titta ylireagoi, mutta kieltämättä antaisin euron, jos tietäisin kuinka syvällistä Kikan ja Repen suhde  tällä hetkellä on? Ovatko  ne aidosti rakastuneet toisiinsa?

___________________________________________________________________________________________

 

ESSI: Oletteko kuulleet, mitä Repe on tehnyt? Ette ikinä usko tätä!

PÄKÄ: Kerro?

IRA: Anna tulla.

ESSI: Se on käynyt laulamassa Kikan ikkunan alla lemmenlaulua Vie mut kotiin. Voitteko uskoa sitä?

PÄKÄ: Lemmenlaulua? Jätkä on seonnut lopullisesti.

KATI: Mistä sä sellasta kuulit?

ESSI: Kari  puhui siitä mulle. Oli ollut mukana siinä touhussa.

PÄKä: Älä valehtele!

ESSI: No en valehtele.

KATI: Ah, se on taianomaista tytöt! Jospa munkin ikkunan alla olisi hurmuri laulamassa, mutta ei. Kuulen vain naapurin kännistä örvellystä ja laulua siihen malliin" pieni polku metsän halki käy".

IRA: Repe on tosi romantikko. Tykkäsköhän Kikka siitä?

ESSI: En mä tiedä. Ehkä ne seukkaavat taas?

__________________________________________________________________________________________

IRA:  Essi! Pena kävi kyselemässä Repeä. On kuulemma tärkeää asiaa.

ESSI: En mä ole Repeä nähnyt. Missä se muuten luuhaa?

IRA: Sen minäkin tahtoisin tietää. Talli on siivoamatta ja mä olen ihan puhki. Eikö sitä saa puhelimella kiinni?

ESSI: Yritetään...

__________________________________________________________________________________________

TEPA: Hohoi Kati ja Siru! Onko Repe täällä?

SIRU: Kati! Katso keitä tänne tuli! Korkeamäen nirppanokat. Etsivät Repeä, mutta ei sitä ole näkynyt, ei muuten Kariakaan. Missä pojat lienevät?

KATI: Ei me tiedetä Repen menoista.

SIRU: Niin juuri. Myrskyn jälkeen ei ole tallilla käynyt. Eikä se tänne tulisikaan, jos tietäisi teidän täällä olevan.

KATI: Hihhi hii...Näytti kieltään sulle. Oliko sun pakko olla töykeä niille?

SIRU: Oli. Näitkö, se tehosi. Lähtivät talsimaan maantielle päin. Mutta kyllä minua ihmeteyttää, missä Repe on? Suunnitteleeko se jotain? Vaistoni sanoo, että juttu liittyy Kikkaan. Ettei vaan niiden  suhde kuumenisi...

 

__________________________________________________________________________________________

 

TEPA SAARI: Jaaha! Vai niin. Tulipalo oli tosiaan Nummelassa.

ANNELI: Uutinen oli totta! Katso nyt Kirjailijatalon palaneita jäänteitä.

TEPA: En ehdi. Haluan tietää, missä Repe on?

ANNELI: Vieläkö sä jaksat unelmoida siitä pojasta?

TEPA: Vielä. Tuolla on Essi! Essi hei! Onks Repe maisemissa?

ESSI: Ei ole näkynyt. Tulitteko tekin siivoamaan uutta Kirjailijataloa?

TEPA: Älä unta näe.

ANNELI: Hommassa likastuu.

TEPA: Nyt se suuttu.

ANNELI: Suuttukoon. Mennäöän katsomaan sitä uutta Kirjailijataloa.

TEPA: Mennään.

 

__________________________________________________________________________________________

SIRU: Mä en kestä tätä jännitystä. Kostajan isku ilmestyy kohta. Kati! Meinaatko ostaa kirjan?

KATI: Voi, mulla ei ole rahaa!

SIRU: Joudutko kirjaston varausjonotukseen? Se olisi kamalaa!

KATI: Olisi pitänyt kuunnella Hannun ohjeistusta, miten äkkirikastutaan. Voi mua! Lompakossa on vaivaiset 5 euroa. Ei sillä uutta Nummelaa osteta.

SIRU: Voitko pyytää äidiltäsi loput rahat? Teet vaikka siivoustyötä kotona.

KATI: Yritän. Entä sinä?

SIRU: Mä pyydän kirjan synttärilahjaksi tai sitten  viimeistään joululahjaksi. Tämä menee entistä jännemmäksi. Jotain hirveää kirjassa tapahtuu. Mun on ihan pakko se saada.

KATI: Niin olen kuullut. Lähdetään kysymään Kikalta ja Titalta, mitä ne tykkäävät Kostajan iskusta? Ne  hommaavat kuitenkin kirjan itselleen. Mutta missä Kikka on? En ole nähnyt sitä tallilla. En sen puoleen Repeä ja Kariakaan. Onko jotain tekeillä?

 

_________________________________________________________________________________________

 

TITTA: Tule istumaan tänne toimistoon tai mottaan sua kuonoon!

REPE: Mitä ihmettä? Oletko saanut kuumuudesta kohtauksen?

TITTA: Lakkaa pelleilemästä kanssani.

REPE: No, anna kuulua neiti komento! Mikä mieltäsi vaivaa?

TITTA: Mä en ole nukkunut silmän täyttä, kun olen niin huolissani.

REPE: Mistä?

TITTA: Sun ja Kikan lapsen tekemisestä.

REPE: ETTÄ MITÄ?

TITTA: Koko maailma puhuu siitä.

REPE: Hah hah haa... Todellako?

TITTA: Naama umpeen Repe! Mä olen Kikan ystävä. Sä et saa kohdella Kikkaa sillä lailla huonosti.

REPE: Ihan vakavasti Titta. Aikomukseni ei ole saattaa Kikkaa epämiellyttävään tilaan. Kikan vanhemmat pillastuisivat ja minä saisin istua putkassa. Laskin vain leikkiä. Ei lapsia! Valitan. Oletko nyt helpottunut?

TITTA: Sä olet sellainen lurjus. Voiko sinuun luottaa?

REPE: Tässä asiassa kyllä. Pidän huolen siitä, että Kikka pysyy vanhana piikana elämänsä loppuun saakka. Hah hah haa... Mutta sille seikalle en tietenkään voi mitään, jos Kikka haluaa...minut.

TITTA: PÖLVÄSTI! Kaadan kohta saavillisen vettä niskaasi. Että te pojat olette ärsyttäviä. Sinne se meni pahat mielessään...

 

___________________________________________________________________________________________

 

HANNU: Jumpe! Kirjailijatalo on tuusan nuuskana. Kaikki on palanut. Jälkisammutus käynnissä.

KARI: Mikä kirous täällä on?

HANNU: Se oli kova myrsky. Sähköt yhä poikki.

KARI: Kuka nyt menee vastailemaan Vieraskirjaan? Siellä ollaan ihmeissään.

HANNU: KIKKA! Mä soitan sille.

KARI: Tee se!

 

__________________________________________________________________________________________

 

TITTA: Vieläkö sulla on sitä satulasaippuaa?

KIKKA: Tossa on.

TITTA: Kiitti...Kikka! Mä olen ollut tosi huolissani susta.

KIKKA: Minkä takia?

TITTA: Kyllä sä tiedät. Sinä ja Repe? Mitä se puhe lapsen tekemisestä on?

KIKKA: Hih hih hii...Älä viitsi...

TITTA: Mä suutun kohta! Sä et ota lainkaan vakavissasi mitä puhun. Ihan kamalaa. Kaikki puhuu siitä Vieraskirjassa, miten sä ja Repe... Tajuutko sä? Ethän sä voi  tehdä sellasta. Olet liian nuori, koulu kesken ja...ja...

KIKKA: Rauhoitu.

TITTA: Mutta Repe puhui sellasta.

KIKKA: Laski leikkiä. Kyllä sä sen tunnet. Se nauttii, kun kaikki ovat tuohduksissaan ajatuksesta. Vaikka ei silti... Ehkä me voitaisiin joskus myöhemmin tehdä niitä lapsia, kun ollaan aikuisia...hihih hii...

TITTA: Sä oot seonnut lopullisesti! Ajattelet vain  Repeä. Se aikoo lukea lääkäriksi. Ratsastavaksi lääkäriksi! Ettei vaan gynekologiksi....

KIKKA: EI! Sitä kiinnostaa ortopedia.

TITTA: Kiinnostakoot, mutta kaveri on ainakin 27, ennen kuin se perhe-elämä toteutuu. Jäät vanhaksi piiaksi, sanon minä!

KIKKA: Hihi hii... Älä tuo sitä pesusientä lähelleni. Siitä putoo vaahtoa päälleni. IIK...

TITTA: Joitko Kaislarannassa lemmenjuomaa, kun olet mennyt päästäsi sekaisin? TUNNUSTA!

KIKKA: En tunnusta.

TITTA: Luuletko, ettei me huomata, miten sä vilkuilet Repeä kaiket päivät. Oletko sä rakastunut siihen? Olet! Mä tunnen sut. Mikset sano mitään?

KIKKA: En mä voi. Hei, katso millaiset myrskypilvet on taivaalla! Lähdetään kotiin. Näytää pahalta.

TITTA: Lähdetään.


♥      ♥      ♥     ♥     ♥      ♥      ♥      ♥      ♥      ♥       ♥      ♥      ♥       ♥       ♥        ♥        ♥        ♥         ♥

__________________________________________________________________________________________

REPE: Hei Kikka! Jäätkö vielä tallille?

KIKKA: Mulla on vielä tekemistä. Olet lähdössä?

REPE:  Lähden. Ilma on kauhean painostava. Voitaisiin mennä yhtä matkaa. Olisi juttelemista.

KIKKA: Joku toinen kerta. Mun täytyy pestä vielä valjaat. Moikka!

REPE: Sinne se meni. Ei yhtään kiinnostunut. Kas, Kari tulee...

KARI: Ei tainnut onnistua Kikan nappaaminen.

REPE: Sitä ei kiinnosta.

KARI: Hävettääkö sitä, kun annoit sille selkään, vai johtuuko se juhannuksesta?

REPE: Kikka ansaitsi löylytyksen. Päälleni ei kukaan kaada likavesiä rankaisutta!

KARI: Myönnetään, että se ei ollut reilua toimintaa. Mut kyl se jo sua tottelee. Etkö ole huomaa, miten Kikka aina katsoo sua tällä lailla... Se odottaa, että toimit. Otat syliisi ja likistät!

REPE: Ole vai.

KARI: Kuule, mulla on hyvä idea, mitä likat eivät voi vastustaa. Lähdetään kotiin leipomaan teeleipiä, kerron sulle samalla, mitä me pojat tehdään. Olen varma, että Kikka tulee olemaan  sulaa vahaa  sun käsissäsi. Mitä sä hymyilet?

REPE: Näin puhuu pikkuveljeni. No, anna kuulua. Onko muna kanaa viisaampi?

KARI: Pian se nähdään!

 

__________________________________________________________________________________________

___________________________________________________________________________________________

©2017 Nummelan Ponitalli - suntuubi.com